Lyötyä ei pidä lyödä, voisi todeta ihmisroskapuheen tiimoilta.
Riikka Moilasen sanat upposivat kuitenkin näin vihapuheen kaudella sellaiseen maaperään, että ilmiötä ruoditaan oikeutetusti.
Uusliberalistinen tehokkuus- ja tuottavuuspolitiikka on äärimmäisen epäempaattista ja lyhytnäköistä.
Yltiökapitalistinen markkinatalous vyöryttää eteemme myrkyllistä roskaviihdettä. Piiloviesti on, että vain säälimättömät ”hait” pärjäävät.
Voittoa halutaan takoa mahdollisimman vähällä panoksella ja ulkoistamalla yrittäjyyden kustannukset yhteiskunnalle, veronmaksajille ja luonnolle, veroja kiertäen.
Tämä on se, mikä tuottaa syrjäytettyjä, ei heidän oletettu ”ammattimainen” laiskuutensa.
Inhimillisyyttä ei palauteta tekemällä herkemmin empaattisista naisistakin pörssihaita.
Ratkaisu on sosialisoida muun muassa armeijakoulutuksella kovempiin arvoihin kasvatetut pojat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpiin elämäntapoihin ja arvoihin.
Jos suuri osa ajattelee kuten Moilanen – olipa kyse asunnottomista tai maahanmuuttajista – roskapuheen juuret on syytä analysoida.
Toisaalta, Moilasella ja keskustalla on tuhannen taalan paikka todistaa hyvät tarkoitusperänsä lähtemällä nyt mukaan päihdetyön resurssien lisäämiseen.
Muutoin on syytä olla huolissaan, että etenemme kohti sitä, että toisinajattelevat, ”poikkeavat” ja elämässä lannistetut joutuvat puolustamaan olemassaolonsa oikeutta.
Pitkään jatkunut talouskuri ja eriarvoistamisloikka ovat edesauttaneet sitä, että yleinen mielipide syyllistää niitä, joita työelämä tuottavuusohjelmineen sylkee kadulle.
Kaupunginvaltuusto toteuttaa tätä ideologiaa valesäästöjen nimissä. Amerikan malli tuottaa syrjäytymistä ja julkisten varojen vajetta.
Hoivaköyhyys johtaa epävakauteen – pahimmillaan kansalaissotiin, ääriliikkeisiin ja vihapuheen normalisoitumiseen.
Tätä eivät aiheuta yhteiskunnan vähäosaiset, vaan ne, jotka luovat vähäosaisuuden edellytykset.