Entinen ministeri sekä Suomen Pankin johtaja ja Postipankin pääjohtaja Seppo Lindblom on kuollut. Lindblom oli kuollessaan 91-vuotias.
Lindblom kuoli kotonaan Espoossa maanantain ja tiistain välisenä yönä. Asiasta kertoi STT:lle Lindblomin tyttärenpoika keskiviikkona.
Lindblom teki merkittävän uran Suomen kansantalouden näköalapaikoilla ja SDP:n talousasiantuntijana. Hän toimi muun muassa tutkijana ja pankinjohtajana sekä kahteen otteeseen kauppa- ja teollisuusministerinä.
Seppo Olavi Lindblom syntyi 9. elokuuta 1935 Helsingissä. Kotitalo sijaitsi työväentalon naapurustossa, ja työväenliike ja -aate tulivat Lindblomille tutuksi muutenkin. Hänen isänsä Olavi Lindblom oli ammattiyhdistysjohtaja, SDP:n kansanedustaja ja ministeri.
Politiikka vei isän ajan niin, ettei tätä näkynyt juuri kotona. Seppo Lindblom kertoi päättäneensä jo lapsena, että hän ei halua samaa eikä hänestä tule poliitikkoa.
Lindblom kouluttautuikin talous- ja yhteiskuntapolitiikan asiantuntijaksi. Hän ei koskaan pyrkinyt kansanedustajaksi, mutta politiikkaankin hänen tiensä lopulta vei. Työura kuitenkin alkoi pankkimaailmasta ja loppui pankkimaailmaan.
Ensimmäisellä pääministerikaudellaan 1960-luvun lopulla Mauno Koivisto (sd.) pyysi pankkipiireistä tutun Lindblomin poliittiseksi sihteerikseen.
Työtoveruudesta kasvoi vuosikymmenten ystävyys.
Politiikkaan mukaan
Sihteeripestin jälkeen Lindblom siirtyi Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen leipiin. Vuoden 1972 vaalien jälkeen kootun Rafael Paasion (sd.) vähemmistöhallituksen ministereissä oli monia ensikertalaisia ja nuoria poliitikkoja. Yksi "nappulaliigan" jäsenistä oli 36-vuotias Lindblom, joka pyydettiin kauppa- ja teollisuusministeriksi.
Noihin aikoihin tapahtui myös niin kutsuttu Zavidovo-vuoto, johon Lindblomkin liittyi. Lehtiin vuoti syksyllä 1972 presidentti Urho Kekkosen salainen muistio keskusteluista neuvostojohdon kanssa Zavidovossa. Muistio oli alun perin jaettu vain muutamille ihmisille, joista Lindblom oli yksi.
– Näytin paperit vain kahdelle huolella valitulle ihmisille. Toisesta tuli maan presidentti ja toisesta pitkäaikainen pääministeri: Mauno Koivistolle ja Paavo Lipposelle, Lindblom sanoi STT:lle 70-vuotishaastattelussaan.
Julkisuuteen ei selvinnyt, kuka muistion vuoti lehdistölle. Vuodosta käynnistyi poliisitutkinta, ja Lindblom sai sakkorangaistuksen. Koivisto ja Lindblomin työtoverit keräsivät kolehdin sakkojen maksamiseksi.
Myöhemmin entinen kansanedustaja ja ministeri Erkki Tuomioja (sd.) paljasti toimittaneensa muistion toimittajalle, mutta muistion antajaa hänkään ei kertonut.
Julkiseen ryöpytykseen
Lindblom palasi Suomen Pankkiin syksyllä 1974 ja sai vastuulleen kansantalouden, tutkimuksen ja tiedotuksen tehtävät.
Lindblom tuli vedetyksi takaisin politiikkaan, kun hänet pyydettiin kauppa- ja teollisuusministeriksi Kalevi Sorsan (sd.) hallitukseen vuonna 1983.
Postipankin pääjohtajaksi Lindblom siirtyi vuonna 1988. Lamavuosien pankkikriisi iski voimalla myös Postipankkiin vuonna 1995, kun pankin New Yorkin -konttorin luottotappiot paljastuivat ennakoitua suuremmiksi ja pankille aiheutui satojen miljoonien markkojen tappiot.
Lindblom päätyi julkiseen ryöpytykseen ja syytetyksi valvonnan puutteesta, ja hän joutui väistymään pääjohtajan paikalta.
Julkista ajojahtia ahdistavampia olivat kuitenkin pankin asiakkaiden yhteydenotot. Lindblom muisteli, että asiakkaiden kirjeet jäivät vuosiksi mieleen.
– Minuun otti kipeimmin takaajat, jotka olivat kuvitelleet hoitavansa muodollisuuden ja joutuivat sitten menettämään omaisuuttaan.
Lindblom avioitui Anneli Lindblomin kanssa vuonna 1958, ja he saivat neljä tytärtä. Lapsilleen ja lastenlapsilleen Lindblom halusi olla läsnä ja näiden elämässä mukana.
Lähteinä STT:n arkisto ja Kansallisbiografia