Entinen ministeri ja Suomen Maaseudun Puolue SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo on kuollut maanantaina Helsingissä akuutin sairastumisen seurauksena. Asiasta kertovat STT:lle Vennamon omaiset.
– Rakastettu puoliso, isä ja ukki Pekka Vennamo nukkui pois akuutin sairastumisen jälkeen maanantaina 9.2.2026 Meilahden sairaalassa. Omaisten kesken toivomme, että saamme surra rauhassa, Vennamon tyttären Kukka Vennamon lähettämässä viestissä sanottiin.
Vennamo oli naimisissa Pirjo Vennamon kanssa. Heillä on kolme tytärtä.
Vennamo oli kuollessaan 81-vuotias. Hänen sisarensa Meri Vennamo kertoi Ilta-Sanomille, että veli olisi kuollut "pienen operaation" jälkeen saamaansa sairaalabakteeriin.
Protestipuolueen johtajana ministeriksi
Teknillisessä korkeakoulussa opintonsa kesken jättäneestä Vennamosta tuli ensimmäisen kerran kansanedustaja vuonna 1972.
Vennamo johti isänsä Veikko Vennamon perustamaa protestipuolue SMP:tä vuodet 1979–1989. Hän oli äänikuningas vuoden 1983 vaaleissa, minkä jälkeen hän vei puolueensa Kalevi Sorsan (sd.) hallitukseen. Vennamo toimi Sorsan hallituksessa toisena valtiovarainministerinä 1983–1987.
Kansallisbiografian mukaan SMP:n hallitustaival oli vaikea. Populistista retoriikkaa viljellyt puolue joutui kovan paikan eteen, kun puheet ja todellisuus eivät kohdanneet.
Puolueen sisäiset riidat johtivat sen vaalitappioon vuonna 1987. Puolue osallistui kuitenkin 1987–1989 Harri Holkerin (kok.) hallitukseen, jossa Vennamo sai liikenne- ja viestintäministerin salkun.
Ura politiikan jälkeen
Riitaisan puolueen johtamiseen kyllästynyt Vennamo luopui SMP:n puheenjohtajuudesta 1989.
Puolueen raunioille perustettiin perussuomalaiset vuonna 1995. Perussuomalaisten vuosien 1997–2017 puheenjohtaja Timo Soini oli SMP:n viimeinen puoluesihteeri.
Poliitikkouransa jälkeen Vennamo työskenteli vuosina 1989–1998 Posti- ja telelaitoksen johdossa, minkä jälkeen hän siirtyi teleoperaattori Soneran pääjohtajaksi. Hän sai potkut jo vuoden 1999 alussa tehtyään varomattomia osakekauppoja Soneran osakkeilla.
Vennamo kertoi oman näkemyksensä erottamisestaan kirjassa Pekka, Posti ja Sonera (kertomus tosielämästä). Hän kirjoitti, ettei tuntenut tehneensä mitään väärää Soneran osakeostojen yhteydessä eikä erottamiseen hänen mielestään ollut perusteluja.