Eläkkeellä oleva työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen kritisoi niin hallitusta kuin EK:ta nykyisistä ongelmista. "Etelärannan ote lainsäädäntöuudistuksiin on herpaantunut. Järjestö on keskittänyt tarmoaan pride-kulkueisiin." Hän muistelee, kuinka kabineteissa ennen läträttiin viinalla. Sopimusten allekirjoittamisen jälkeen alkoi monta päivää kestänyt karonkka.
Kokenut työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen kritisoi hallituksen esitystä irtisanomislaista ja demarileiriin kuulunut, nykyisin kokoomusta edustava kansanedustaja Juhana Vartiainen tykittää Laatusta "kylmän sodan aikaisena tupomiehenä" sen kuin ehtii. Mitenkäs nuo roolit heittävät kuperkeikkaa?
– Näin joku voi nähdä asetelman. Ei ole salaisuus, että olen tänään suositumpi työntekijöiden Hakaniemessä kuin työnantajien Etelärannassa, yli 40 vuotta Elinkeinoelämän keskusliitossa sopimuksia sorvannut neuvottelija pohtii.
Etelärannassa ei pidetty siitä, että Laatunen arvosteli keskusjärjestön sääntömuutosta, jonka mukaan järjestö ei enää saa neuvotella palkoista.
– Se ei ollut viisas päätös.
Juristin taidot eivät häviä
Laatunen ottaa kantaa irtisanomiskiistaan juristina.
– Niin kauan kuin pää pelaa, niin juristin taidot eivät häviä.
Nokkakopu johti siihen, että Vartiainen kävi ripittämässä Laatusta värikkäin sanakääntein Laatusen ollessa aamiaisella eduskunnassa.
– En ole v-sanaa saanut aiemmin silmilleni edes ay-liikkeen puolelta. Vartiainen pyysi anteeksi, mutta anteeksiantoa kesti puoli vuorokautta. Sitten alkoi taas kommenttipalsta laulaa.
Laatunen sanoo, ettei hänellä ole huonoja fiiliksiä Vartiaista kohtaan.
– Eduskunnassa pitää olla aktiivisia ja värikkäitä edustajia. Hän on sellainen, mutta jos ammuskelee, niin pitää osata lakiesityksen sisältö. Hän on ekonomisti, ei juristi.
Yksi malli ei riitä
Vaikka Laatunen on Hakaniemessä arvostettu, ei veteraanin taistelutahto ole hävinnyt.
– Olin valmis tappelemaan ay-liikkeen kanssa. Mutta ennen kuin tähän ryhdytään, pitää olla kunnon asia, jonka puolesta taistellaan. Toisekseen pitää olla mietittynä vaihtoehtoinen tie. On turha ajaa itseään yhdellä mallilla umpikujaan, kuten hallitus on tekemässä. Rohkea pitää olla, muttei tyhmä.
Laatusella on takanaan allekirjoitettuja sopimuksia ja säädettyjä lakeja vino pino. Ei ole liioiteltua sanoa, että hänen puumerkkinsä näkyy kaikessa: vuosilomien pituudessa, työajoissa, vuorotteluvapaissa ja eläkeuudistuksissa.
Tärkeää Laatuselle on, että uudistukset on viety maaliin kolmikannan hengessä eli yhdessä hallituksen, palkansaajien ja työnantajien kesken.
Neuvottelut luistivat
Irtisanomiskiistan kaltaisia jupakoita Laatunen muistaa yhden.
– Vuonna 1988 pääministeri Harri Holkerin (kok.) aikana oli sama tilanne, joskin käänteisenä. Palkansaajat olivat hiljaa, mutta työnantajat nostivat taistelusepelit hallitusta vastaan. Kyse oli työajasta. Hallitus oli vähällä kaatua.
Hän muistelee, että silloin työnantajat sopivat SAK:n kanssa, ettei enää käytetä poliittista ohituskaistaa.
– Tämä päätös säilyi meillä neljännesvuosisadan ajan SAK:n entisten puheenjohtajien Lauri Ihalaisen ja Lauri Lylyn kanssa. Eläkeuudistuksetkin olisivat jääneet poliitikoilta tekemättä.
Laatunen tähdentää, että kukaan ei kiistä sitä, etteikö lainsäädäntövalta kuulu hallitukselle ja eduskunnalle.
– Mutta onko se itseisarvo, että järjestöt siivotaan pois valmisteluvaiheesta ja edessä on tällainen lakkojen suma?
Rinne toisi muutosta
Moni on sitä mieltä, että kolmikanta on kuopattu. Laatusen ajattelussa mullat ovat kevyemmät.
– Aika näyttää, joutuuko Eteläranta ottamaan pakkia. Jos kolmikantaa tarvitaan, niin siihen paluu on kierrettävissä siten, että pyydetään kaikilta liitoilta valtakirjat. Ei se sen vaikeampaa ole.
Hän on varma siitä, että jos sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on seuraava pääministeri, niin kolmikanta alkaa maistua taas työnantajillekin.
– Kolmikannan aikana järjestöjen valmistelijan rooli lainsäädännössä oli keskeinen. Se mahdollisti myös sen, että suuret uudistukset eivät olleet sidottuja vaalikausiin.
Pride-kulkue kärjessä?
Etelärannassa ei katsella hyvällä silmällä herra suorasuun kommentointia. Välimatkaa kasvatti myös vuosi sitten julkaistu teos Kolmikannan kulisseissa. Kirjassa Laatunen käy läpi rempseään tyyliinsä vuosikymmeniä vallan kabineteissa.
Nytkään ei linnake jää ilman satikutia.
– Etelärannan ote lainsäädäntöuudistuksiin on herpaantunut. Järjestö on keskittänyt tarmoaan pride-kulkueisiin. Ne ovat varmasti ok ja ajan hengen mukaisia, mutta tarvitsevatko työnantajat sitä varten keskusjärjestön?
Viinalla läträttiin
Ajat ovat muuttuneet, mutta on pakko palata menneiden aikojen kabinetteihin.
– Kyllä, viinan kanssa oli läträystä, mutta se loppui kolme vuosikymmentä sitten. Aikoinaan kun nimet oli saatu sopimukseen, alkoi karonkka. Vielä 70-luvulla se kesti monta päivää. Osa porukasta haettiin myöhemmin Tampereelta, osa Kööpenhaminasta.
Kun tultiin 80-luvulle, karonkka muuttui pitkäksi lounaaksi. Kun tultiin 90-luvulle, niin nimet pantiin paperiin ja juotiin kahvit.
Hallituksen mokat
Laatunen antaa hallitukselle plussaa siitä, että sillä on ollut oikeat tavoitteet saada talous vakautettua ja työllisyys kasvuun.
Moitteita alkaa sataa, kun hallitus on mennyt työmarkkinapolitiikan tontille.
– Osassa on ollut niin alkeellisia virheitä, että porvarina on ihan hävettänyt.
Ensimmäinen oli yhteiskuntasopimus.
– Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) saneli, minkälainen ja missä ajassa järjestöjen pitäisi se tehdä. Häneltä unohtui, että työmarkkinajärjestöillä on neuvotteluautonomia. Ne päättävät asialistansa ja aikataulunsa.
Toinen olivat pakkolait.
– Hallitus ajatteli, että jos järjestöt eivät sovi, niin sitten muutetaan lainsäädännöllä työsopimuksia. Tällaista ei yksikään aiempi hallitus ole kokeillut, ja siitä olisi seurannut perustuslailliset ongelmat.
Kolmas oli kilpailukykysopimus.
– Alku oli huono, mutta lopussa hallitus oli rakentavasti mukana. Kiitos kuuluu silloiselle elinkeinoministeri Olli Rehnille (kesk.).
Neljäs on irtisanomislaki.
– En näe esityksessä mikään järkeä. Olen tiennyt koko ajan, että ay-liikkeessä jäsenten eriarvoinen asema ei toimi. Yhdenvertaisuuden romuttamista ei hyväksytä.
