Tietotekniikka on mullistanut huutokaupatkin.
Enää ei tarvitse vaivautua huutokauppapaikalle, eikä edes paljastaa henkilöllisyyttään.
Riittää kun kirjautuu jollekin huutokauppasivustolle ja aloittaa huutamisen eli omien tarjoustensa näppäilemisen.
Viime viikolla seurasin, miten käy oululaisen rakennusliikkeen nettihuutokauppaamille autopaikkaosakkeille.
Tarjolla oli autohallia keskustan tuntumasta ja Välivainiolta, autokatosta Linnanmaalta ja Ritaharjusta, avopihaa Kempeleestä ja Talvikankaalta.
Huutokaupan kaava oli odotettu.
Kun kohteet viikkoja sitten julkaistiin, alkoi kyräily. Harvakseltaan tarjotut hinnat olivat kaikkea muuta kuin oikealla tasolla.
Tilanne herätti spekulantit. Olisiko niin, ettei autopaikkojen oikeaa arvoa tällä kertaa hoksattaisi?
Kolmas vaihe elettiin huutokaupan päättymispäivänä.
Kun kuudesta autopaikasta tarjottiin päätöspäivän alussa yhteensä 4 500 euroa, summa tuplaantui hetkessä. Varsinainen hulabaloo alkoi kymmenen minuuttia ennen huutokaupan päättymistä iltayhdeksältä. Tarjottu yhteishinta nelinkertaistui hetkessä.
Huutokauppa on henkien taistoa verkossakin. Toistuvasti viime sekunnilla tehty tarjous murskaa kilpaa huutavan kuin Valentin Kononen kiinalaisen kilpailijansa MM-kisoissa 1995.
Makeimmasta paikasta, Uudenkadun autohallista tehtiin 90 huutoa pääosin viime hetkellä. Pääosa aina viime sekunnilla.
Rakennusliike oli pidättänyt oikeuden hyväksyä tai hylätä tarjoukset.
Koska kyse oli hajapaikoista eri puolella Oulua ja Kempeleessäkin, rakennusliike lienee hyväksynyt alakantinkin tarjouksia.
Huutokaupan perusajatus toteutui siis hyvin: myyjä myi haluamansa ja ostaja uskoo tehneensä hyvät kaupat.
Mutta jotain verkkohuutokaupasta puuttuu. Missä ovat oikean huutokaupan jutustelut tuttujen kanssa sekä käristemakkarat, kahvit ja pullat?