Ajatuksena oli tehdä vaimon kanssa tavanomainen hiihtolenkki Auranmajan liepeillä. Kesken viiden kilometrin taipaleen Reijo Korhonen yritti vain tökkäistä sauvalla oudon johdonpätkän pois ladulta. "Se meni oikein virkeästi solmulle", hän hämmästeli eloisaa letkua. Latu-uomassa pötköttikin pitkittäin ilmielävä kyy.
"Olisiko ollut kilometri Kalikkalammelle", Korhonen miettii. Torstaipäivä oli sateinen eikä pälvipaikkaa näkynyt missään. Lämmintä sentään oli 3--4 astetta.
Lämpö kyyn on herättänyt, arvioi biologi Tommi Kaakinen. "Kyllä ne tähän aikaan alkavat nousta." Lumen määrä ei sinänsä vaikuta. Yön viettoon taas kyy painuu takaisin maan alle.
"Siinä voi olla talvehtimispaikka hyvin lähellä", Kaakinen arvaa.
Juuri heränneet käärmeet kerääntyvät yleensä paikkoihin, joissa ei ole lunta. Jos aurinko paistaa, tumma kyy kerää nopeasti lämpöä.
Kyyt talvehtivat suurina rykelminä mitäänsanomattomassa maastossa, kivikoissa, rämeiköissä tai turpeikoissa. Kunhan vain routa ei pääse puremaan. Kyyn pakkasrajana on pidetty --2 astetta. Näin kylmää vaihtolämpöinen matelija sietää kupsahtamatta vain lyhyesti. "Yllättävän kestävä kyy on."
Uroksilla sperman kypsyminen vaatii liikkeellelähtöä ennen naaraita. Mitä ennemmin kyyuros pääsee vauhtiin, sitä varmemmin se lisää kilpailuetuaan ennen parittelukauden alkua, Kaakinen tietää. Sitä ennen uros luo myös nahkansa.
Kun naaraat ja syksyllä syntyneet poikaset nousevat, loppuu vähitellen käärmeitä talven yli kannatteleva keskinäinen ystävällisyys. Urokset alkavat taistella soitimella keskenään rajusti naaraista.
Sekä urokset että naaraat parittelevat useita kertoja eri yksilöiden kanssa. Tuolloin voi hyvässä lykyssä nähdä käärmeiden kiepauttavan kosiotanssin.
Kesäkaudella kyyt pysyttelevät noin neliökilometrin laajuisella alueella. "Vaikka vaelteleviakin yksilöitä on tavattu", Kaakinen kertoo. Einekseksi niille kelpaavat esimerkiksi myyrät ja sammakot sekä myös puunkoloissa pesivien lintujen poikaset.
Siilikin on Oulun seudulla jo paikoin noussut talviuniltaan. "Kyy on kylmähorrostaja, siili talvihorrostaja", selvittää eläinfysiologian professori Esa Hohtola Oulun yliopistolta. Siili siis osaa säätää lämpötilansa sopivaksi, vaikka olisi tönkkönä horroksesta.
Toisaalta jos talvipesä on vaikka kastunut, pakkohan lätäköstä on lähteä pois. Liian lämmin pesäkin herättää: "Siilillä ei ole jäähdytintä."
Siileistäkin ensiksi liikkeelle lähtevät urokset. "Se joka on ensimmäisenä paikalla, valtaa reviirin. Muuten puolisot ja reviirit on vallattu muiden toimesta."
Liikkeellä kuluu kuitenkin paljon rasvaa.
"Lumisuus voi tuottaa ongelman, jos se ei löydä ravintoa", Hohtola toteaa. Hyönteisiä ei vielä ole ja vanhoihin toukkiin tai muniin on vaikea päästä käsiksi. "Siili on kuitenkin miljoonia vuosia säilynyt. Ei se ihan vähästä hätkähdä."
