Ahmed Adden Jamalille (vas.), Abdul Fatahille ja Omar Artenille puhelin on elintärkeä. Sen avulla kotiväki kuulee, että Oulussa ollaan ja kaikki on hyvin.
Kuva: Jarmo Kontiainen
Samsung, jokunen Huawei, joukossa Nokiakin.
Heikinharjun vastaanottokeskuksen pihalla aikaansa kuluttavilla turvapaikanhakijoilla on useimmilla kädessään matkapuhelin. Jos ei kädessä, niin taskussa.
Ainoa yhteys kotiin. Kauas entiseen elämään.
Turvapaikanhakijan ensimmäinen ostos Suomessa: prepaid-liittymä kännykkään.
Ei, kännykällä ei suinkaan soitella noin vain. Ei edes kotiin.
– Ei Suomesta kannata soittaa. Sieltä soitetaan tänne, Irakista Turkin rajalta kotoisin oleva Ali Assaad sanoo.
Assaadilla ei ole omaa kännykkää, mutta veljellä on. Yhteys äitiin ja isään säilyy.