"Ääh, sen yhden biisin kohdalla menin ihan puihin", puuskaisee lievä puna poskillaan oululainen Tero Klemettinen, 24.
Sitten hän kuiskaa pienemmällä äänellä, jotteivät kanssakilpailijat kuule:
"Olisi kannattanut laulaa sitä biisiä heti mukana alusta lähtien", hän harmittelee.
Tero Klemettinen oli muiden paikkakuntalaisten tavoin eilen Nukulla jonottamassa uuden tosi-tv-kilpailun, Biisikärpäsen, koekuvauksiin. Jokaiselle osallistujalle soitettiin neljä biisiä, joiden sanoista heidän oli saatava nopeasti kiinni ja laulaa seuraavat pari riviä oikein. Amerikkalaiseen formaattiin perustuva ohjelmaidea perustuu hyvään muistiin, ei laulutaitoon. Oulun jälkeen karsintatilaisuudet järjestetään Kuopissa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä.
Klemettinen kävelee sisään rinnassaan numero 11 ja asettuu Idols-koelaulujen tapaan kirkkaiden loistelamppujen ja kameroiden eteen. Nukun aulaan jää kymmeniä kohtalotovereita jännittämään. Valaistussa katsomossa istuu tällä kertaa vain yksi tuomari, Vexi Salmi.
"Olen erittäin lempeä tuomari, en ole nöyryyttämässä täällä ketään. Ja täytyy sanoa, että vielä nauttisikin tästä, jos olisin terve. Olen pari päivää ollut sitkeän vatsaflunssan kourissa", sanoittajamestari valittelee.
"Vaikka olemme karsinnan alussa, taso täällä Oulussa vaikuttaa lupaavalta. Onkohan täällä Oulussa joku suosittu karaokebaari, jossa käydään laulutaidot hankkimassa?", hän kyselee.
"Itse en osaa laulaa, enkä osaa yhtään biisiä ulkoa, en edes itse tekemiäni. Se on vähän niin, että kovalevy on pakko tyhjentää, jotta uutta pääsee sisään", mies myhäilee.
Tero Klemettisen Vexi Salmi ottaa ystävällisesti vastaan.
"Tervetuloa. Kukas olet ja mistäs päin tulet?", hän kyselee. Klemettinen vastaa reippaasti, tosin ääni hieman ohuena jännityksestä.
"Tiedät varmasti mistä täällä on kysymys? Kuulet pian neljä biisiä, jotka sinun täytyy laulaa eteenpäin täysin oikein. Joko mennään?", Salmi sanoo ja muitta mutkitta kaiuttimista kajahtaa ensimmäinen laulu: PMMP:n Rusketusraidat.
Klemettinen selvittää sen mallikkaasti. Sitten alkaa kuulua Jari Sillanpään pehmeä ääni:"..silloin Satulinna kaukomaan..." Klemettinen menee ihan lukkoon, eikä saa yhtään sanaa suustaan.
Hieman koelaulun jälkeen Nukun aulassa mies yrittää rauhoittua. "Minun olisi pitänyt tietää se Satulinna!", myös kilpatanssia kymmenisen vuotta harrastanut Klemettinen harmittelee.
"Käyn paljon lavoilla tanssimassa ja osallistunut alan kilpailuihinkin", hän perustelee.
"Mutta luulen, että jatkoon pääsevät vain formaattiin sopivat ja hieman eriskummalliset persoonat."
"Silti kaikkea hauskaa pitää kokeilla. Parasta huumoria on itseironia, aina täytyy osata nauraa itselleen. Ehkä minun tilaisuuteni meni silloin, kun äiti yritti minua saada yhdeksänvuotiaana osallistumaan Pekko ja poika -elokuvan koekuvauksiin. Se hakukirje jäi puoliväliin", hän nauraa.
Mutta mitään ei ole vielä menetetty. Kaikille jatkoon päässeille ilmoitetaan kahdeksas helmikuuta mennessä miten karsinnoissa kävi.