Kolumnissaan (Forum24, 7.8.2) Mikko Salmi yksipuolisesti lyttää ja leimaa oulunsalolaiset kaupunginvaltuutetut pikkusieluisiksi näiden ajaessa heidät valtuuttaneiden asukkaiden etuja. Mielestäni he ovat suurisieluisia ja inhimillisiä henkilöitä, jotka tekevät juuri sitä työtä, johon heidät on valtuutettu. Ja tämän he tekevät ajamatta pelkästään omia etujaan.
Salmen periaatteella voitaisiin leimata yksinomaan kanta-Oulun asioita ajavat tai bisnes- ja kulttuurilobbareiden etuja ajavat valtuutetut sieluttomiksi kivisydämiksi.
Niinpä niin, sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Miksi Oulun päättäjät haluavat murentaa ”lapsiystävällisen” Oulun maineen heikentämällä lasten ja nuorten tasavertaisuutta ja hyvinvointia ajamalla alas lähikoulut?
Tämän seurauksena tavallisten perheiden – erityisesti vähätuloisten tai sairauksista/työttömyydestä kärsivien perheiden – taakka kasvaa.
Oppilaiden eli kaupunkilaisten eriarvoisuus lisääntyy, kun liian pitkät lukiomatkat ja liian suuret lukiomatkakulut estävät motivoituneiden ja lahjakkaidenkin lasten hakeutumisen lukioon ja sitä kautta jatkokoulutukseen.
Näin heikennetään Ouluun liitettyjen alueiden perheiden mahdollisuuksia tarjota lapsilleen samat mahdollisuudet koulutukseen ja työelämään, kuin mitä lähellä kaupungin lukioita asuvilla on.
Onko oma suu edelleenkin lähempänä kuin kontin suu?
En ole kaupunginvaltuutettu, enkä – luojan kiitos – enää oululainenkaan. Synnyin Oulussa ja lapsuuteni vietin Oulunsalossa, silloin kun siellä vielä oli ilo ja onni elää ja asua vireän kunnan, hyvän koululaitoksen ja kasvavien palveluiden äärellä.
Sinne kaipasin ennen usein, mutten enää, kun surullisen autioituva kylänraitti alkaa olla kanta-Oulun kivisydänten kuiviin imemä.
Toivotankin Oulun valtuutetut tutustumaan nykyiseen kotikuntaani Kempeleeseen.
Täällä on lasten ja nuorten hyvä kasvaa ja perheiden sekä vanhustenkin hyvä elää ja harrastaa. Lähikouluja rakennetaan lisää ja kaikista asukkaista pidetään hyvää huolta tasavertaisesti pankkitilin saldoon tai puoluekantaan katsomatta.
Turhilla tornimonumenteilla tai kulttuuripääkaupunkititteleillä ei kasvateta hyviä kaupunkilaisia eikä hoivata arvokkaan vanhuuden ansainneita sairaita asukkaita.
Kivisydämeen on jo holvattu kymmeniä miljoonia. Olisiko välillä aika hoitaa peruspalvelut kuntoon tasa-arvoisesti kaikille oululaisille?