Rock-kitaristi Rane Raitsikka on aina ollut lätkäfani. Toistaiseksi viimeisen lätkämatsinsa Suomessa mies näki 20 vuotta sitten, 1989 Oulun Raksilassa.
"Tulin Jokereiden fanidösällä Ouluun kun Jokerit tipautti Teemu Selänteen johdolla Kärpät ykkösdivariin. Olin jäällä hurraamassa. Kai ne on kostanut sen jälkeen aika hyvin", Raitsikka nauraa.
Raitsikka karisti Suomen pölyt jaloistaan seuraavana kesänä. Smack oli ensivisiitillään kahta vuotta aiemmin aiheuttanut Los Angelesissa paljon huomiota ja unelmat isommasta menestyksestä Amerikassa siinsivät.
Basisti Jimi Sero ja Oulun Raksilasta lähtöisin oleva rumpali Kimmo "Kinde" Leskinen eivät kuitenkaan enää olleet remmissä.
Se oli virhe. Kemia ei ollut sama.
"Kinde oli korvaamaton jätkä. Ei se toiminut kun ei ollut se höyryjyrä rummuissa", Raitsikka kuvailee.
Muusikot vaihtuivat, mutta oikeaa kokoonpanoa ei löytynyt. Veto loppui. Pian laulaja Claude pakkasi laukkunsa ja palasi Suomeen. Kitaristit Raitsikka ja Manchuria jäivät Los Angelesiin ja ovat sillä tiellä edelleen. Unelmat Smackista kuolivat viimeistään Clauden mukana 1996.
Vaikka Raitsikka oli jo kolunnut läpi Suomen keikkapaikat, ei luovuttaminen tullut kysymykseen. Muuta omaisuutta hänellä ei ollut kuin kitara ja unelma. Enkelilaakson houkutukset romuttivat kaikki unelmat parissa vuodessa.
"Siellä on bailut joka ilta ympäri stadii, mitä vaan tahtoo, niin löytyy. Vaarallisen mielenkiintoinen kuvio ja mä jäin tutkimaan sitä ", Raitsikka kertoo väkevällä Stadin slangillaan.
Ilman työlupaa elämä oli kovaa. Verbaaliakrobaattina tunnettu Raitsikka teki lätkäselostuksia salanimellä Leo Lahti ja sinnitteli hengissä. Kovien huumeiden myötä kontrolli katosi.
"Mitä tahansa oli nenän edessä, vedin sen. Sitten jäin yhteen aineeseen, mikä otti koko elämäni haltuun. Se veti elämän synkäksi. Kaikki lähti alta. Pyörin asunnottomana sivukaduilla monta vuotta. Koetin tehdä jotain musajuttuja, mutta ei siitä mitään tullut", nyt kymmenen vuotta raittiina ollut muusikko kertaa.
Pelastus löytyi muusikoiden kuntoutusohjelmasta. Elämänmuutos ei tapahtunut sormia napsauttamalla. Kolmen vuoden taistelu oli viedä hengen.
Raitsikan terveisiin elämäntapoihin ei mahdu enää mitään myrkkyjä. Musiikki ja lätkä vievät kaiken ajan.
"Mulla on hyvä elämä ja hieno vaimo. Soitan neljässä bändissä, pelaan parissa lätkäjengissä ja skittakoulu Rock´n´roll Garage on takapihalla. En mä sitä parin kaljan takia viemäristä vedä. Sama jätkä mä silti oon, ehkä selitän ja esitän vähemmän", losangelesilaista Droogs-lätkäjoukkuetta pyörittävä Raitsikka -- vasen laitahyökkääjä sanoo.
Viime vuonna hän oli ykkösdivisioonan pistepörssin neljäs.
Pätevälle kitaristille on tätä nykyä myös kova kysyntä. Raitsikan tärkein bändi on The Hangmen, vanha Los Angelesin katubändi. Kyseessä ei todellakaan ole mikään projekti.
"Ne soitti kimppakeikkoja Smackin kanssa 1980-luvulla. Oli diilejä Capitolin ja Geffenin kanssa, mutta kaikki meni viemäristä alas kun ei ollut ukot soittokunnossa. Nyt bändi on toiminut helvetin hyvin kymmenen vuotta", seitsemän vuotta riveissä soittanut Raitsikka sanoo.
Suomi-kytköksiensä vuoksi yhtyeen uusimmalle levylle tuli versio I will stay -klassikosta, joka on vääntynyt tiukka-asenteiseen countrykaturock-muottiin.
The Hangmen 45 Specialissa tänään kello 23, liput 12 euroa.