Kaleva (5.3. ja 9.3.) uutisoi kriittisiä kannanottoja tuulivoiman tuotantotukiin. Asiaa kannattaa tarkastella siitä näkökulmasta, että koko nykyinen energiatalous perustuu tukiaisiin.
Energiarakenteemme on vanhanaikainen ja aiempina vuosikymmeninä valitun järjestelmän logiikka estää uusiutuvaan energiaan siirtymisen, vaikka se olisi yhteiskunnallisesti järkevää ja taloudellisesti kannattavaa. Vanha teollisuus pitää kiinni saavutetuista eduista, vaatien poliitikoilta toimia uusiutuvan energian kasvun hidastamiseksi. Miksi?
Polttoaineita ja sähkön kulutusta tuetaan epäsuorasti valtion kassasta erilaisin ympäristölle haitallisin tukimuodoin yhteensä noin kolmella miljardilla eurolla vuosittain. Fossiilienergian päästömaksut eivät kata haittoja, jotka ovat monikymmenkertaiset.
Ydinvoimaa tuetaan verovaroin mahdollisten onnettomuuksien loppukustannuksissa, sillä mikään vakuutusyhtiö ei suostu vakuuttamaan ydinvoimalaitosta kaikenkattavasti. Fennovoima on erikoistunut julkisten tukiaisten hankkimiseen omistusrakenteen kautta.
Energian pörssihinta määräytyy markkinoilla olevan energian muuttuvien kustannusten, pääasiassa raaka-aineen hinnan mukaan. Kalleimmat kustannukset määräävät kaikkien tuottajien saaman hinnan.
Tuulella, auringolla ja vedellä muuttuvat kustannukset ovat edullisemmat kuin fossiilienergialla tai jopa ydinvoimalla, koska raaka-aine on ilmaista. Mitä enemmän uusiutuvaa energiaa tulee pörssiin, sitä huonommin vanha tuotanto siis pärjää suhteellisesti.
Puhtaassa markkinataloudessa tämä ei olisi ongelma, kannattamattomat laitokset suljettaisiin ja uusiutuva energia valtaisi markkinat. Tähän kannattaa pyrkiä siten, että korvataan tukipolitiikasta luopumisen menetyksiä pienituloisille ja turvataan teollisuuden kilpailukykyä.
Hanna Halmeenpää
eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
Kalajoki
