Parin vuoden odotuksen jälkeen laulajatar Emmi tekee paluuta musiikkikentälle.
"Odotan tulevia keikkoja innolla, koska olen opetellut soittamaan sähkökitaraa ja sen kautta koen, että minulla on entistä selkeämpi paikka bändissä, mikä tuo lisää vastuuta", Emmi kertoo tämän hetkisistä tunnelmistaan. Hän sanoo oppineensa vauhtivuosistaan valtavasti, eikä häntä enää viedä kuin pässiä narussa.
"Nyt, kun katson taaksepäin, niin olen vanhempi ja viisaampi monissakin asioissa."
Emmi kertoo myös ujosta teinitytöstä, joka ei halunnut tuoda musiikkiaan muiden arvosteltavaksi - musiikkia jota hän alkoi tehdä 13 - vuotiaana.
"Sain hirveät siepit meidän porukoille, jos he kuuntelivat salaa oveni takana." Vasta Miamissa vietetyn vuoden aikana 17-vuotias Emmi sai tarvittavaa itseluottamusta.
"Ajattelin etten voi olla ihan pöllö, jos pääsen sinne ja takaisin hengissä. Olin tehnyt biisejä sen verran, että ne kaatuivat päälle. Suomeen palattuani kysyin muusikkoisältäni, että voisiko hän auttaa. Siitä hetkestä kaikki sai alkunsa."
Ulkonäkö ei riitä
Mielikuva tähteydestä, maineesta ja kunniasta täytyy saada maan tasalle ja on kysyttävä kiertelemättä muusikon ammatin todellisesta sisällöstä.
"Luonteeni on sellainen, etten olisi ikinä voinut kuvitella itseäni laulajana tai lavalla heilumassa. Mutta siitä huolimatta minulla oli selkeä tahto tähän, sillä kukaan ei tule ovelle koputtelemaan ja kyselemään osaatko laulaa. Täytyy treenata valtavasti ja olla määrätietoinen. Ei haittaa, vaikka olisi vähän lahjakaskin."
Emmin mukaan myös hyvä ulkonäkö kantaa tiettyyn pisteeseen saakka, jos kantaa.
Entä, miten perusluonteeltaan ujo artisti kykenee astumaan ihmisten eteen?
"Sitä pumppaa itsensä sellaiseen tilaan, että nyt lähtee. Kun keikka alkaa, niin kaikki tapahtuu aika luonnollisesti. Toinen puoleni tulee esille ja nautin esiintymisestä. Intiimeillä akustisilla keikoilla, kun ei pääse karkuun, saatan laulaa silmät kiinni ja vaipua omaan tunnelmaani", kertoo Emmi selviytymiskeinoistaan yleisön edessä.
"Siihen auttaa myös hyvä bändi, johon voi turvautua. Soitan itse kitaraa ja sekin tuo suojaa. Minulla on tavallaan koko ajan puuhaa, jolloin ei tarvitse asetella pipoa tai nyplätä tukkaa."
Emmi eli muusikon unelmaa muutama vuosi sitten, kun kaikki halusivat hänestä osansa. Isot areenat tuli kokeiltua ja suurimmat bileet koluttua. Hänellä olisi siis valttikortit lähteä diivailemaan nokka pystyssä, mutta nöyrä asenne on Emmin pelastusenkeli.
"En halua muuta kuin päästä keikoille soittamaan uusia biisejä, koska kaikki eivät edes tiedä, että tämä on kolmas levyni", Emmi toteaa rauhallisesti.
Jaettua energiaa
Keikka koostuu yksityiskohdista ja yksi tärkeimmistä on artistin sekä yleisön välinen vuorovaikutus.
"Kun saa ihmisiltä energiaa, niin totta kai sitä haluaa antaa myös takaisin. Ja sen toimiessa ei halua lähteä lavalta pois. Joskus keikan jälkeen joku saattaa tulla sanomaan, että olit kirjoittanut suoraan hänen elämästään. Siitäkin tulee tosi hyvä fiilis, koska silloin kappaleita on kuunneltu", sanoo Emmi, jolle sanoitukset ovat merkittävin osa kokonaisuutta.
"Jos hyvään biisiin on tehty puutaheinää-sanoitus, putoaa lopputulos miinuksen puolelle."
Mistä ne sanoitukset sitten koostuvat?
"Aiheet tulevat ihan arkipäiväisistä asioista. Minä näen biisit erivärisinä kuvina päässäni, jonkinlaisina videoina ja tunnelmoin mukana. Kun suomalainen tekee englanninkielistä musiikkia, niin usein ajatellaan, että maailmalle ollaan menossa. Tuollaiset ajatukset ovat kilometrien päässä silloin, kun kirjoitan", toteaa Emmi.
Yksi Emmin haaveista liittyy oman musiikin tuottamiseen.
"Siihen on hyvä tähdätä, mutta ensin on kasvettava, opittava ja osattava enemmän", toteaa Emmi lopuksi ja lähtee treenaamaan tulevan levynsä kiertuetta varten.
