Elvis on Sulo Kar­ja­lai­sen il­vek­sis­tä rohkein - Suomen yleisin suur­pe­to kehrää kuin sy­li­kis­sa

Sulo Karjalainen on hyvä kaveri ilvesten kanssa. Hänen hoivissaan orvoista ressukoista on kasvanut kehrääviä ja raisuja yksilöitä.

Ilves nappaisi makkaranpalan kädestäkin, mutta käyttäisi todennäköisesti kynsiään apuna, joten Sulo Karjalainen heittää makupalat isoille kissoille.
Ilves nappaisi makkaranpalan kädestäkin, mutta käyttäisi todennäköisesti kynsiään apuna, joten Sulo Karjalainen heittää makupalat isoille kissoille.

Sulo Karjalainen on hyvä kaveri ilvesten kanssa. Hänen hoivissaan orvoista ressukoista on kasvanut kehrääviä ja raisuja yksilöitä. Ilveskanta on kasvanut, ja ilves onkin tätä nykyä Suomen runsaslukuisin suurpeto.

Karhumiehenä tunnettu Kuusamon Suurpetokeskuksen Sulo Karjalainen hoitaa myös ilveksiä. Kaikki viisi keskuksen ilvestä ovat tulleet hänen hoteisiinsa orpoina pentuina. Yhdellä niistä on nimikin.

– Elvis oli pentuna todellinen sylivauva. Se on myös lauman rohkein, Karjalainen kertoo.

Hän hoiti nälkiintyneitä ilveksenpentuja aluksi kotonaan. Karjalaisen mukaan suurpetoa voikin hyvin verrata kotikissaan.

– Joku tutkija on väittänyt, ettei ilves kehrää, mutta kyllä ne ovat minun sylissäni kehränneet. Ilves on kuitenkin villimpi ja leikkisämpi kuin kotikissa, ei se samalla tavalla rauhoitu kuin kotikissa, Karjalainen kertoo.

Reppu ja kämmenet vaarassa

Huhtikuussa Kuusamossa on vielä lunta. Ilvesaitauksessa risteilee muutama kovaksi tallottu polku, joita käyttävät myös ilvekset. Ilveksen tassu on muhkea, mutta lumikengäksi siitä ei kuitenkaan ole.

– Tulkaapa tänne, täällä on nyt herkkupaloja tarjolla, 77-vuotias Karjalainen huikkaa ilveksille avatessaan aitauksen oven.

Hänellä on mukana erikoisherkkuna makkaraa ja lihanpaloja. Isot kissat katsovat ensin kauempaa, ja lopulta kolme ilvestä saapuu paikalle kerjäämään herkkupaloja.

Kuvaajana olen jo toista kertaa sisällä ilvesaitauksessa, Karjalaisen erikoisluvalla. Kolme ilvestä tassuttelee aivan lähellä, kosketusetäisyydellä. Niiden muhkea turkki ja kotikissamainen olemus kutsuvat silittämään, mutta Karjalaisen ohjeesta pidän käteni kiinni kamerassa.

– Kyllähän nämä söisivät kädestäkin, mutta niiden käsi on niin piikikäs, että tulisi helposti reikiä, Karjalainen juttelee verkkaiseen tapaansa pilke silmäkulmassa.

Lasken reppuni hetkeksi maahan, ja yksi ilveksistä nappaa välittömästi kiinni repun kulmasta, mutta irrottaa otteensa saman tien.

– Monta rukkasta ne ovat minulta vieneet. Niitä kovasti kiinnostaa, jos saisivat napattua muutakin kuin herkkupalan, Karjalainen kertoo.

Poromiehen painajainen

Ilves on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin ja nykyään Suomen runsaslukuisin suurpeto. Kanta on kasvanut viime vuosikymmeninä.

Rauhoitusvuonna 1962 Suomessa oli vain 30–40 ilvestä.

– Nuoruudessani en nähnyt koskaan ilvestä luonnossa, niin harvinainen se oli, Karjalainen kertoo.

Vuonna 2016 Suomessa arvioitiin elävän noin 2500 aikuista ilvestä. Niitä elää nykyään joka puolella Suomea.

– Varmimmin ilveksen näkee kevättalvella, kun ilvesnaaras liikkuu ennen kiimaan tuloa vielä pentujensa kanssa etsimässä ruokaa.

Vuodesta 1968 lähtien ilveksen metsästys on vaatinut erikoisluvan, mutta pentujen seuraama naaras on aina rauhoitettu.

– Ilves ei ole vaarallinen ihmiselle, mutta poromiehelle se on paha eläin, sillä ilvekset tappavat poroja, Karjalainen, poromiehen poika, kertoo.

Hänen mukaansa ilves tappaa poron tarttumalla kaulaan ja syö sitten vain pienen palan lihaa.

– Ilves ei luonnossa mielellään syö kuin lämmintä, tuoretta lihaa. Muille eläimille se siinä tekee palveluksen, koska korpit, ketut, näädät, minkit, kärpät ja vaikka karhutkin hoitavat ilveksen tappaman poron loppusiivouksen.

Älä käännä pedolle selkääsi

Karjalainen vakuuttaa, ettei ilvestä tarvitse pelätä, vaikka se suurpeto onkin.

– Suurpetokohtaaminen ratkeaa yleensä nopeasti pedon paetessa ihmistä. Petokohtaamisessa kannattaa aina pysyä rauhallisena ja poistua takaisin siihen suuntaan, mistä on tullut. Eläimelle ei pidä huutaa tai kääntää selkäänsä, Karjalainen neuvoo.

Suomessa ei tiedetä tapauksia, joissa ilves olisi raadellut ihmistä vakavasti. Joitain purematapauksia on tiedossa viimeisen sadan vuoden ajalta, mutta ne liittyvät yleensä metsästykseen tai sairaisiin eläinyksilöihin.

Ilves

Ilves eli euraasialainen ilves (Lynx lynx) on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin.

Ruumiin pituus on noin 70–120 cm ja korkeus noin 60–70 cm. Häntä on 15–25 cm pitkä.

Uros on naarasta kookkaampi, ilveksen paino vaihtelee 7–25 kg välillä

Jalat ovat suhteessa pidemmät kuin kotikissalla. Ilves kykenee vetämää kyntensä sisään, minkä vuoksi ilveksen jäljissä näkyy neljä varvasta eikä yleensä kynsiä.

Tärkeimmät aistit ovat näkö ja kuulo, hajuaisti on heikko.

Suomen suurpedoista ilves on puhtaimmin lihansyöjä. Se saalistaa niin pikkujyrsijöitä ja lintuja kuin peuroja ja poroja

Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomessa elää 2 355–2 495 yli vuoden ikäistä ilvestä.

Ilves on muiden suurpetojemme tapaan metsästyslain mukaan rauhoitettu riistaeläin, joita voidaan metsästää rajoitetusti poikkeusluvalla.

Suurpedon luvaton tappaminen on yleensä törkeä metsästysrikos. Suurpedoiksi määritellään suuret nisäkäspedot, jotka ravintoketjun huipulla saalistavat toisia nisäkkäitä.

Lähde: www.suurpedot.fi