30 vuotta sitten Oulun yliopiston markkinoinnin maisteriohjelmaa alettiin rakentamaan silloisessa taloustieteen osastossa. Koska olimme myös osa teknistä tiedekuntaa, luonnollinen valinta oli business-to-business -markkinointi ja organisaatioiden välinen kauppa. Piti löytää myös eetos, jonka ympärille kurssit voitaisiin suunnitella. Olimme hyvin tutkimuskartalla ja näimme, että liikesuhteiden ja yritysverkostojen hallinta oli nouseva ja yleispätevä teema.
Haasteemme oli oppikirjojen puuttuminen tyystin tältä alueelta. USA:n oppikirjateollisuus suolsi kyllä kymmeniä BtoB-oppikirjoja, mutta niissä ei puhuttu mitään liikesuhteista. Ne olivat kovasti transaktionaalisia, eli keskittyivät tarjouskilpailuihin.
Koska uskoimme asiaamme, opiskelijoiden osaksi tuli lukea tieteellisiä artikkeleita. Teemoja olivat esimerkiksi liikesuhteiden kehitys ja päättyminen, vastavuoroisuus, luottamus, valta, keskinäinen riippuvuus ja (epä)symmetria. Amerikan oppikirjateollisuus heräsi vuosikymmen myöhemmin, ja alkoi tuottaa oppikirjoja liikesuhteista ja verkostoista.
Nämä muistot tulivat eittämättä mieleeni, kun seurasin erästä geopolitiikan tapahtumasarjaa sosiaalisessa mediassa. Keskiössä oli maailman tunnetuin yrittäjä Elon Musk. Hän on ollut kauppakorkeakoulujen globaali roolimalli toisin kuin hänen eräs vielä tunnetumpi kaverinsa, joka on johtanut kasinotkin konkurssiin.
Somekeskustelussa:
Elon Musk: ”...minun Starlink-järjestelmäni on Ukrainan armeijan selkäranka. Koko heidän etulinjansa romahtaisi, jos sammuttaisin sen.”
Puolan varapääministeri Krzysztof Gawkowski vastasi tähän nopeasti: ”Puola on hankkinut Starlinkin Ukrainalle... En voi kuvitella, että joku voisi päättää lopettaa liiketoimintasopimuksen, jossa Puola on osallisena.”
Musk ei ehkä keksinyt uhkausta pelkästään omassa päässään, sillä samoihin aikoihin myös Yhdysvaltain neuvottelijat olivat ehdottaneet mahdollisuutta katkaista Ukrainan pääsy Starlinkiin ellei Ukraina suostuisi sopimukseen kriittisistä mineraaleista.
Kohta Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski ehdotti, että tarvitaan vaihtoehtoja, jos Starlink osoittautuisi epäluotettavaksi. Tähän Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio vastasi syyttäen Sikorskia epäkiitollisuudesta. Rubion mukaan puolalaisten pitäisi kiittää Yhdysvaltoja ja Starlinkiä siitä, etteivät venäläiset ole jo Puolan rajalla. Tämä kertoo kyllä paljon Rubion maantieteen tuntemuksesta.
Myös Musk vastasi: “Ole hiljaa, pieni mies. Maksatte vain pienen osan kustannuksista. Eikä Starlinkia voi korvata millään...”
Tuo ”pieni mies” on ollut arvostettu asiantuntija ja Puolan ulkopolitiikan vaikuttaja vuosikymmenten ajan.
Puolan pääministeri Donald Tusk yritti rauhoitella tilannetta ja muistutti ”ystäviä” kunnioittamaan toisiaan: "Todellinen johtajuus tarkoittaa kumppaneiden ja liittolaisten kunnioitusta. Myös pienempien ja heikompien. Ei koskaan ylimielisyyttä. Hyvät ystävät, miettikääpä sitä.”
Puola on ollut Yhdysvaltain uskollisin liittolainen. Tuhannet puolalaiset ovat osallistuneet USA-vetoisiin sotilasoperaatioihin Irakissa ja Afganistanissa. Puola on kärsinyt myös merkittäviä uhreja näissä sodissa, mutta silti se on pysynyt vahvana liittolaisena.
Puola on myös investoinut valtavasti puolustukseen. Naton jäsenvaltioista Puola käyttää eniten bruttokansantuotteestaan aseisiin. Kun monet ovat yrittäneet suosia EU:n sisäisiä asetoimittajia, Puola on ostanut vuosittain miljardeilla amerikkalaisilta.
Starlinkin ja SpaceX:n rooli Ukrainan sodassa on erityinen, sillä se tarjoaa ainutlaatuisen satelliittipalvelun, jota on vaikea korvata nopeasti. Vaihtoehdot ovat kalliimpia ja huonompia, mikä on tehnyt Starlinkista ylivoimaisen vaihtoehdon. Musk herätti monet huomaamaan liiallisen riippuvuuden vaarat. Tässä tapauksessa yhdestä palvelutoimittajasta ja jopa yhdestä ihmisestä.
Euroopan avaruussektorin osakekurssit lähtivät lentoon, mikä voi muuttaa koko satelliittipalvelujen markkinoiden dynamiikkaa.
En kommentoi Muskin muita bisneksiä tai liiketoimintaosaamista muuta kuin toteamalla, että hänen maailmankuva yrityksistä ja julkisorganisaatioista on kovasti mustavalkoinen ja tutkimukseen perustumaton. Ensimainitut ovat tehokkaita, ketteriä ja asiakasorientoituneita hyvinvoinnin tukipilareita, kun taas jälkimmäiset tehottomia ja byrokraattisia hyvinvoinnin syömämiehiä. Muutama ”haluaisin olla Suomen Musk” -yritysjohtaja tuntuu jakavan edellä mainitun uskomuksen.
Kaikki sivistyneet businessihmiset tietävät, että uhkailu on vahingollista pitkäaikaisessa ja läheisessä kumppanuudessa. Uhkailut tuhoavat keskinäisen luottamuksen, jota on rakennettu vuosikymmeniä. Muskin uhkailua ei mikään saa enää kuitenkaan tekemättömäksi.
Kimmo Alajoutsijärvi
liiketaloustieteen professori Agderin yliopistossa Norjassa, toiminut aiemmin markkinoinnin professorina Oulun yliopistossa