Syksyllä 2007 elokuvaohjaaja Klaus Härö poti flunssaa kotonaan Porvoossa, kun hänen postilaatikkoonsa kolahti elokuvakäsikirjoitus. Mukana ei ollut saatetta, vain käsikirjoituksen nimi "Postia pappi Jaakobille" ja käsikirjoittajan nimi, J.M. Makkonen.
Puolitoista vuotta myöhemmin Postia pappi Jaakobille, Härön neljäs pitkä elokuva, on jo ensi-illassa.
"En varmaankaan olisi lukenut käsikirjoitusta, ellen olisi ollut flunssassa", Härö naureskeli elokuvan lehdistönäytöksen yhteydessä.
Käsikirjoitus kertoi vankilasta vapautuvasta elinkautisvangista Leilasta, joka muuttaa asumaan sokean pappi Jaakobin luokse. Leilan tehtävä on lukea Jaakobille saapuvat kirjeet, joissa ihmiset kertoivat murheistaan.
Käsikirjoitus alkoi kiehtoa Häröä. Ohjaaja päätti soittaa käsikirjoittajalle ja ripittää tätä saatekirjeen puuttumisesta. Toisin kuin Härö oli olettanut, puhelimeen vastasikin nainen, Jaana Makkonen, joka paljastui Turun Taideakatemian aikuisopiskelijaksi. Ja luuli kaiken kukkuraksi, että kyseessä oli opiskelijakavereiden pilasoitto.
"Kun puhelimeen vastasikin nainen, en valittanutkaan, vaan keskustelimme hyvin sivistyneesti. Ilmeni, että hän oli ollut jo heittämässä käsikirjoituksensa roskiin, kun yksi hänen opettajistaan oli kehottanut lähettämään sen minulle", Härö kertoi.
Hyvästit takarivistä
Makkonen ei ollut tuntenut Häröä eikä tämän tuotantoa, mutta sai opiskelukavereiltaan kuulla, että kyseessä oli "älykköohjaaja".
Valmiin elokuvan käsikirjoittajaksi on merkitty ohjaaja Härö Makkosen alkuperäiskäsikirjoituksen pohjalta. Härön ja Makkosen yhteistyö oli poikkeuksellisen helppoa elokuva-alalla, jossa on uutisoitu myös kovista kiistoista käsikirjoitusten tiimoilta.
"Makkonen on luonut henkilöt ja perustilanteen. Minä olen työstänyt sitä eteenpäin ja luetuttanut muilla. 85 prosenttia dialogista on muuttunut", Härö kertoi.
Makkonen ei halunnut nähdä elokuvaa ennen sen ensi-iltaa, koska halusi hyvästellä luomansa henkilöhahmot kaikessa hiljaisuudessa, itse valitsemansa elokuvateatterin takarivissä.
No ei
Klaus Härö sanoo olevansa uskovainen kristitty, joten ei ole vaikea ymmärtää, miksi käsikirjoitus on kiehtonut häntä. Kun postin tulo Jaakobille lakkaa, alkavat papin ja Leilan roolit keikkua.
Armo ja anteeksiantaminen ovat olleet esillä Härön elokuvissa jo aiemminkin.
"Olen uskovainen kristitty ja tässä on paljon sellaista, mitä työstän omassa elämässäni joka päivä."
Toisaalta ohjaajaa kiehtoi mahdollisuus heittää anteeksiannon mausteeksi huumoria. "Muistan miten hullunkuriselta voi monia asia uskonnossa voi näyttää ulkopuolelta."
Häröllä oli heti projektin alusta lähtien mielessään kahden pääosaesittäjän, Kaarina Hazardin ja Heikki Nousiaisen, kasvot.
"Yksi syy, miksi tartuin tähän oli, että näin heti sieluni silmin kaksi näyttelijää, jotka halusin rooleihin."
Hazard ja Nousiainen olivat ohjaajaa huomattavasti vähäsanaisempia, kun heiltä pyydettiin vastausta siihen, mitä armo heille merkitsee.
"No ei", Hazard torjui kysymyksen.
"No niin juu", Nousiainen jatkoi.