Elina Riskun olympiamatka oli hilkulla jo neljä vuotta sitten Sotshin talvikisoihin, mutta silloin kohtalona oli jäädä varasijalle. Pyeongchangissa hän on ensimmäinen suomalainen naispikaluistelija olympialaisissa 38 vuoteen.
Riskulla on viiden renkaan kisoista perimätietoa. Hänen äitinsä Anneli osallistui tyttönimellään Repola Lake Placidin talvikisoihin 1980, eikä suomalaisia naispikaluistelijoita olympiajäällä ole sen jälkeen näkynytkään.
- Vuosien aikana olen kuullut äitini kokemuksia kisoista, kun olemme paljon keskustelleet, Risku kertoo.
Hän varmisti Suomelle maapaikan Pyeongchangiin parannettuaan joulukuussa Salt Lake Cityssä 500 metrin Suomen ennätykseksi 38,70.
Olympiavalinta merkitsi paljon. Risku meni viisivuotiaana Seinäjoella luistelukouluun, vaikka äiti oli ensin suositellut "naisellisempia lajeja", kuten taitoluistelua ja cheerleadingia.
- Minulle merkitsi paljon se, kun rupesin nuoresta lähtien pärjäämään Suomen tasolla.
Viisi vuotta sitten Risku lähti vuodeksi lajioppiin Saksan Inzellin pikaluisteluakatemiaan. Siellä oli opettamassa muun muassa kanadalainen sprintterisuuruus Jeremy Wotherspoon.
Pyeongchangin 500 metrin kisan Risku näkee kahden kauppana.
- Etelä-Korean Lee Sang-hwa voitti olympiakultaa Sotshissa ja Vancouverissa ja on kova edelleen. Voittotaistelu käydään hänen ja Japanin Nao Kodairan välillä.
Itseltään Risku odottaa hyvää suoritusta, kenties elämän parasta luistelua. Hän ottaa vertailukohdaksi äitinsä 1980 olympiakisoissa 3 000 metrillä luisteleman 15. sijan.
- Sellaiseen yltääkseni minun pitää tehdä nappisuoritus.
