Taipuuko taide ohjelmapalveluksi? Mikä ettei.
Tähän liittyvää hanketta on käynnistetty Oulussa viime viikkoina.
Tavoitteena on tuotteistaa palvelu, joka sekä mahdollistaa henkilökohtaiset tapaamiset Oulun seudun kuvataiteilijoiden kanssa että tutustuttaa pohjoisen taiteeseen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö näytti hankkeelle vihreää valoa ja on sen rahoittaja vuoteen 2020.
Toteuttaja on oululainen Sisältötoimisto Waria. Yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Oulu2026-hanke ja taiteilijaseurat.
Elämyksellisiä tuotteita yleisön kannalta voisivat olla esimerkiksi opastetut näyttelykierrokset ja räätälöidyt vierailut, jotka vievät maksua vastaan tutustumaan, osallistumaan ja oppimaan luovuuden lähteelle ja kulttuurisiin voimavaroihin, taiteilijoiden työhuoneisiin.
Vetäjinä toimisivat välittäjäportaan agentit. Taiteentekijöille tämä tietäisi lisää tunnettuutta mutta myös myyntituloja teoksista.
Miksi hanke on rohkea?
Siksi, että taide – kulttuuri ylipäätään – koetaan joksikin, mistä ei välttämättä haluta maksaa mutta joka mielellään otetaan vastaan.
On totta, että kulttuuri ja taide ovat perustuslaillisia oikeuksiamme.
Perustuslain 16. pykälässä todetaan, että jokaisella suomalaisella on oikeus saada nauttia kulttuurista.
Ilmaiseksiko?
Ainakaan vielä maassamme ei makseta taiteilijapalkkaa, ja kilpailu vähistä apurahoista on armoton.
Silti oletetaan, että taidetta pitää olla tarjolla maksutta. Ja onhan sitä.
Kaupallinen menestyminen ja asiakkaan tarpeiden ajatteleminen ovat taiteilijalle harvoin niitä ykkösjuttuja, eikä luovuuden synnyttämää taideteosta voi rinnastaa mihin tahansa tavaraan.
Minkä verran tuotteistaminen, tuotekehitys ja tarkkaan puntaroitu ansaintalogiikka kaventavat taiteellista vapautta, taiteellista näkemystä ja taiteen itseisarvoa?
Tuotteistaminen vaatii ammattitaitoa, ja kun kyse on taiteesta, todennäköisesti myös asenteiden muutosta. Taiteen ja kaupallisuuden vastakkainasettelun purkamista.
Toivotan menestystä ja samalla runsaasti jälkeläisiä nyt käynnistyneelle hankkeelle!