Elämme aikaa, jossa valtion tukiaisia käytetään enenevässä määrin tuotantojen kilpailukyvyn kehittämiseen. Tämä voi näkyä paikallistasolla siten, että haetaan isoja investointeja silläkin merkittävällä riskillä, että niitä ei kuitenkaan saada.
Myös tavallaan ylilyöntejä voi tulla, kuten eräs akkumateriaalitehdas Suomeen. Tehdas rakennettiin valmiiksi, mutta sitä ei käynnistetty, koska yritys siirsi tuotannon toiseen maahan paremmilla valtion tukiaisilla.
Tuotteen ja tuotannon elinkaaressa voidaan nähdä aloitusvaihe ja toiminnon kypsyysvaihe, tai niin sanottu lypsyvaihe. Jossakin vaiheessa nämä toiminnot loppuvat, ja jäljelle jää niiden siistiminen joko uudelleen rakentamisella tai maisemoinnilla.
Tuotannon lypsyvaiheessa käydään kovaa kilpailua, josta vahvimmat selviävät jatkoon ja heikoimmat siirtyvät toiseen omistukseen tai lopettavat, joko itse tai konkurssin kautta.
Suomessa on rakennettu ja rakennetaan monia isoja uuden energiantuotannon kohteita. Se on hyvä asia. Lainsäädäntöä tulee pitää ajan tasalla siten, että toiminnan loputtua yhteiskunnan varoja ei tarvitse käyttää paikkojen entisöinteihin tai muuhun sitä vastaavaan. Maanomistajat huolehtinevat omista eduistaan niissä tilanteissa.
Joskus tulee miettineeksi, miksi valtiot noin voimakkaasti tukevat paikallista tuotantoaan, ja johon tukemiseen liittyy paljon riskejä.
Yhtenä näkökulmana voisi pohtia liike-elämässä vanhastaan pidettyä 80 ja 20 sääntöä. Satsaamalla toimintoon, esimerkiksi markkinointiin, siitä 80 prosenttia voi mennä harakoille ja 20 prosenttia tuottaa niin hyvin, että homma kokonaisuudessa on kannattavaa.
Mitä tulee kansalliseen kilpailukykyyn pitkällä tähtäimellä, monipuolisen paikallisen osaamisen arvostaminen ja tukeminen ei saa jäädä nykyisten isojen uuden energiantuotannon investointien varjoon.
Kauko Määttä
diplomi-insinööri
Imatra