MusiXine -sarja
Sonic Mirror, Sveisi/Saksa/Suomi 2007. Ohjaus: Mika Kaurismäki. - Rio to, Nukun iso sali pe.
Rytmi lienee alkuperäisin osa ihmisen musiikillista itseilmaisua. Rytmin saloihin sukeltaa kosmopoliitti Mika Kaurismäki elokuvallaan Sonic Mirror, joka jatkaa ohjaajan musiikkiaiheisten dokumenttien (Moro No Brasil, Brasileirinho) sarjaa.
Oppaanaan Kaurismäellä on maailmankuulu rumpali Billy Cobham, mies, joka on selvästi ajatellut alaansa kokonaisvaltaisella tavalla. Eikä pelkästään ajatellut, vaan kokenut sen. Cobhamin perusteesi kuuluu, että musiikki on elettävä, se on elämäntavan ilmaus. Musiikki peilaa ihmisten tietoisuutta elokuvan nimen tarkoittamalla tavalla.
Brasilia-fanina ja maan asukkina Kaurismäki vie katsojan Salvadoriin, Bahian alueelle rumpaleiksi opiskelevien lasten pariin. Toinen pysäkki on sveitsiläinen klinikka, jossa autisteja terapoidaan musiikin, etenkin rumpujen ja kellojen avulla. Yhdistävänä linkkinä on nigerialaisen joruba-kansan musiikillinen traditio.
Cobhamin syvämietteisestä persoonasta huolimatta Sonic Mirror ei tunkeudu kokonaisuutena kovin syvälle aiheeseensa, vaan jää hieman hajanaiseksi huomioiden sarjaksi. Mutta loppujen lopuksi Kaurismäki pääsee asian ytimeen kihelmöivässä kohtauksessa, jossa musiikkiesitys aktivoi autistiset kuulijansa. Katsojan oma käsikin alkaa kuin huomaamatta rummuttaa reittä.