Pitkään kestäneestä syömishäiriöstä parannutaan harvoin yhdessä yössä. Toipuminen saattaa olla polku, jota on kuljettava koko loppuikä.
Tätä mieltä on helsinkiläinen Mari (nimi muutettu), joka on parantunut yli kymmenen vuotta kestäneistä, erittäin vakavista syömishäiriöistä.
Mari oli 15-vuotias, kun hän lakkasi syömästä. Kukaan ei tajunnut pitkään aikaan, että mikään oli vialla, vähiten Mari itse. Monien anorektikkojen tavoin hän tunsi itsensä vahvaksi ja päättäväiseksi. Hän painoi alle 30 kiloa, kun kouluterveydenhoitaja havahtui tilanteeseen, ja tyttö passitettiin sairaalaan.
"Sain terapiaa, mutta se tuntui minusta kauhealta. Ajattelin, että minua yritetään vain lihottaa. Niin kuin tietysti yritettiinkin", Mari kertoo.
Perhe ei voinut auttaa
Sitten Mariin iski hillitsemätön ahmimisvimma. "Aluksi se oli varmasti pelkkää ruumiini tarvetta saada ravintoa, mutta otin sen todella raskaasti ja ahdistuin kauheasti."
Marin lukio- ja opiskeluvuodet menivät ahmiessa ja oksentaessa. Mari vietti melkein kaikki illat yksin kotona ahmimassa, samaan aikaan kun muut saman ikäiset rakastuivat, kokivat pettymyksiä ja onnistumisia, juhlivat ja harrastivat.
"Ihan kuin minä en olisi elänytkään. Perhekään ei voinut auttaa. Sain tärkeää tukea siskoltani, joka ei koskaan tuominnut minua, mutta lopulta tuntuu, että sairastaminen ja paraneminen oli kiinni vain itsestä."
Elämää päivä kerrallaan
Paraneminen alkoi hitaasti. Mari kertoo vähitellen vahvistuneesta itsetunnosta, kärsivällisyydestä ja onnistumisen elämyksistä muilla elämän alueilla.
27-vuotiaana hän tuli vahingossa raskaaksi, vaikka luuli, että sairaus oli tehnyt hänet hedelmättömäksi. Äitiys antoi Marille varmuutta ja voimaa, vaikka lähipiiri oli varma, että yksinhuoltajan elämä olisi viimeinen niitti.
Nykyisin Mari on 43-vuotias ja hänen elämänsä alkaa olla mallillaan: hän työskentelee tutkijana ja tekee vapaaehtoistyötä syömishäiriöistä kärsivien tukiryhmässä. Perheeseen kuluu aviomies ja kolme lasta.
"Minulla on syömisen kanssa jonkinlaisia ongelmia varmasti lopun ikäni. Aina jos elämässä tulee vaikeita asioita eteen, ongelmat tuntuvat vahvistuvan", hän sanoo.
Mari on varma, ettei sairastu enää vakavasti. "Tämäkään asia ei ole mustavalkoinen, niin kuin elämä ei ole muutenkaan. Kaikki vaikeudet eivät katoa, mutta tunnen, että olen tullut koko ajan vahvemmaksi."