Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa 14 kuukautta. Riippumatta vaalituloksesta hallitusneuvotteluissa asialistalle nousee herkkä aihe: eläkkeet.
Teema rävähti keskusteluun talouspolitiikan arviointineuvoston tuoreen raportin ansiosta. Raportissa kysytään, miksi eläkkeet ovat jääneet leikkausten ulkopuolelle, vaikka ne ovat merkittävä osa julkisia tulonsiirtoja.
Perussyyn asiantuntijat varmasti tiesivät itsekin: Maassa on puolitoista miljoonaa eläkeläistä, jotka äänestävät ahkerasti, ja tämän päälle pian eläkkeelle jäävät. Tämän joukon poliittista voimaa ei voi sivuuttaa.
Siksi näköpiirissä ei nytkään ole, että jo maksussa olevia eläkkeitä leikataan. Tarkoitus on hillitä tulevia eläkemenoja.
Miten se tapahtuu, riippuu poliittisista päättäjistä. Puolueet kulkevat kohti huhtikuuta 2027 tässä asiassa vielä sammutetuin lyhdyin.
Merkittävä osa maan ekonomisteista on sitä mieltä, että tuleviin eläkkeisiin on tavalla tai toisella koskettava.
Tiistaina Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn totesi MTV:llä, ettei näe, miten eläkkeisiin voitaisiin olla koskematta, jos Suomen julkinen talous halutaan tasapainoon.
Pitkän linjan taloustieteilijä Vesa Vihriälä totesi tuoreessa blogikirjoituksessaan, ettei eläkkeiden sulkemiselle sopeutustointen ulkopuolelle ole perusteita. Hänestä muutosten valmistelu tulisi aloittaa pikaisesti.
Tulevien eläke-etujen leikkaamista on perusteltu myös sillä, että silloin voitaisiin alentaa eläkemaksuja – ja sen perusteella kiristää verotusta ja vahvistaa valtiontaloutta.
Eläkkeisiin koskemista on vastustettu muun muassa muistuttamalla, että Suomen eläkejärjestelmä toimii kansainvälisten arvioidenkin mukaan hyvin.
Talouspolitiikan arviointineuvosto on nostanut esiin muutaman nykyisen eläke-etuuden, joista se olisi valmis luopumaan. Tällaisia ovat ainakin tutkinnosta kertyvä eläke, ansiosidonnaisista työttömyysjaksoista kertyvä eläke, leskeneläke ja vanhempainrahakaudelta kertyvä eläke.
Näitä etuuksia ei ole suunnattu nimenomaan pienituloisille. Näidenkään muutosehdotusten toteutuminen ei välttämättä ole läpihuutojuttu. Poliitikoille voi tehdä tiukkaa esittää leskien taloudellisen aseman heikentämistä tulevaisuudessakaan.
Hankalin asia tuleviin eläkkeisiin puuttumisessa on oikeudenmukaisuus.
Onko oikein heikentää vielä työssä olevien tulevia eläke-etuja, kuten nostaa edelleen eläkeikää tai lisätä heidän maksurasitustaan? Nuoren sukupolven näkymät työelämässä ovat muutenkin huterat.
On myös esitetty suurimpien eläkkeiden verotuksen kiristystä raippaverolla nykyistä tiukemmin. Ajatus nauttinee kansansuosiota, mutta toimen vaikutus julkiseen talouteen ei olisi mainittava.
Tulevassa vaalikampanjassa äänestäjän kannattaa olla tarkkana. Pitääkö kampanjassa luvattu kutinsa vaalien jälkeen? Vai uskaltaako joku puhua myös ikävämmistä näkymistä, joita etuuksien kutistukset ovat?