Hallitus on toteuttamassa mittavaa sote-uudistusta, jonka osana päätetään myös uudesta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevasta lainsäädännöstä.
Asiakasmaksuilla on erityisen suuri merkitys pitkäaikaissairaille ja paljon lääkkeitä sekä sote-palveluita käyttäville ikäihmisille.
Maassamme on useita pienituloisia eläkeläisiä, joilla lähes 40 prosentilla eläke jää alle 1 250 euron kuukaudessa. Heistä kaksi kolmesta on naisia.
Asiakasmaksut sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat melkoinen viidakko nykyäänkin.
Lainsäädännöllä on määrätty vain asiakasmaksujen enimmäistaso tai se, onko joku palvelu lailla säädetty maksuttomaksi.
Kunta tai kuntayhtymä määrittää, ovatko maksut tasasuuruisia tai asiakkaan maksukyvystä riippuvia, vuosittaisia tai käyntikertoihin sidottuja.
Terveydenhuollon palveluita paljon käyttäviä auttaa toki vuosittainen maksukatto, mutta se ei taas koske kotiin toimitettuja hoivapalveluita.
Ikäihmisten taloudellinen eriarvoisuus korostuu sosiaalipalveluissa muun muassa kotihoidon ja tukipalveluiden saatavuuden suhteen.
Kunnat päättävät kotihoidon maksujen suuruudesta, eivätkä ne ole tulosidonnaisia tai maksukattoon sisältyviä.
Mikäli palvelut siirtyvät maakuntiin, yhdenvertaisuus paranee maakuntien sisällä, mutta ei välttämättä maakuntien välillä.
Asiakasmaksu-uudistus on siis aivan keskeinen, mikäli ikääntyneiden kotona asumista pyritään tukemaan ja entisestään lisäämään.
Jos peruspalvelut karkaavat taloudellisesti ulottumattomiin, se maksaa moninkertaisesti erikoistason palvelujen käytössä.
Asiakasmaksuja tulee siksi laskea, ja niiden tulee olla yhdenmukaisia eri puolilla Suomea.
Tulotaso on huomioitava nykyistä paremmin, ja siksi tarvittaisiin sosiaalipalveluihinkin yhtenäinen maksukatto ja pienet omavastuuosuudet. Kenenkään hoiva ei saa olla kukkarosta kiinni.