Eläin­ten puo­les­ta pahaa vastaan

Viime syksynä Eero Aho huomasin liikkeen, jonka ikkunassa luki turkisompelimo. 12-vuotias Eero Aho otti asioista selvää ja liittyi Animaliaan.

12-vuotias Eero Aho aloitti vuosi sitten toimintansa kansalaisjärjestö Animaliassa edistääkseen eläinten oikeuksia.
12-vuotias Eero Aho aloitti vuosi sitten toimintansa kansalaisjärjestö Animaliassa edistääkseen eläinten oikeuksia.

Viime syksynä Eero Aho huomasin liikkeen, jonka ikkunassa luki turkisompelimo. "En tiennyt mitä sana tarkoitti, ja internetissä sitä selvittäessäni päädyin Animalian sivuille. Vastenmielisyys valtasi mieleeni käsitteen ymmärtäessäni ja lähdin siltä istumalta toimistolle ostamaan pinssin. Sillä tiellä olen vieläkin", kertaa vasta 12-vuotias Eero päätymistään eläinsuojeluliitto Animalian aktivistitoimintaan.

Jäseniä Animaliassa on vauvasta vaariin. Toimintaa tuetaan yleensä vain rahallisesti, mutta jotkut jäsenistä ovat innostuneet pyhittämään toiminnalle myös vapaa-aikansa. 26-vuotias Suvi Nurmiviita on puhunut eläinten puolesta koko ikänsä, mutta liittyi liiton jäseneksi vasta vuosi sitten.

"Samanhenkisten ihmisten ajatukset kiinnostivat ja halusin tarjota apuani eläinsuojelun hyväksi."

Animalian aktivistit toimivat lähinnä kampanjoimalla. Tempauksia tehostetaan usein rekvisiitan avulla.

"Kerran jaoin flaijereita apinapuku päällä, mikä herättikin paljon huomiota", Eero muistelee.

Näkyvyys onkin yksi aktivistien tärkeimmistä tavoitteista.

"Ihmiset eivät näe mitä tuotantotiloilla ja eläinkoelaboratorioissa tapahtuu. Muistutamme heitä näistä asioista", Suvi valottaa.

Varsin näkyvästi eläinten oikeuksista muistuttavat myös kaduilla toisinaan virtaavat mielenosoitusjoukot.

"Porukka on helppo saada kasaan, sillä tieto mielenosoituksista leviää nopeasti puskaradion, internetin keskustelupalstojen sekä flaijereiden kautta", Nurmiviita jatkaa.

Paitsi tiedottamalla, toimivat aktivistit eläinten oikeuksia puolustaen myös omien valintojensa kautta.

"Olen kasvissyöjä kalaa lukuun ottamatta. Myöskään ulkomaiseen hunajaan en koske, sen teossa kun mehiläisiä kohdellaan huonommin kuin Suomessa", luettelee sanavalmis Eero.

Eläinten rakastaminen ei tältä joukolta lopu kesken muutenkaan: Nurmiviita hoitaa paria hevosta ja kotoa löytyy allergiseksi tulleelta perheeltä pelastettu kissa. Aholla taas on kokemusta eläinten hoitamisesta aina koirasta sauvasirkkoihin. Nurmiviita kuvaileekin järjestötoimintaa elämäntavaksi.

"Vaikka ajamamme asiat etenevätkin hitaasti, voimme olla ylpeitä itsestämme. Ainakin olemme yrittäneet."

Salla Kosunen, STT

Ilmoita asiavirheestä