Vuoden eläinlääkäriksi 2006 valittu professori Hannu Korkeala, 57, arvostaa saamaansa kunniamainintaa suuresti.
"Arvostan valituksi tulemista kovastikin. Valinnan taustalla ovat alaa tuntevat hygieenikkona toimivat kaupungineläinlääkärit. Arvostus tulee siis sieltä, jossa työn tuloksia ja tavoitteita tunnetaan ja sovelletaan. Kyllähän tämä lämmittää mieltä kovasti", Korkeala iloitsee perjantaina Maailman eläinlääkäri -päivänä julkistetusta valinnasta.
Korkeala työskentelee karvaturrien sijasta ympäristöterveydenhuollon tutkimuksen ja koulutuksen parissa. Hän johtaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian laitosta. Korkealan johtama laitos sai viime maaliskuussa korkeimman mahdollisen arvosanan kansainvälisessä arviossa. Arvion mukaan laitoksen tutkimus on huipputasoa. Arvioinnissa oli mukana 75 Helsingin yliopiston tutkimusyksikköä.
Vuoden eläinlääkäri tai vuoden eläinlääkintäteko on valittu vuodesta 2001 lähtien. Valittu on ammattitaitoinen ja ansioitunut henkilö, joka on toiminnallaan edistänyt suomalaista eläinlääkintää tai eläinten ja ihmisten hyvinvointia. Tänä vuonna teemana oli eläinlääkärin työskentely ihmisen terveyden puolesta.
Korkeala uskoo valinnan taustalla olleen kaksi tekijää. Toinen on elintarviketurvallisuuden eteenpäin vieminen ja elintarviketurvallisuustutkimuksen eteen tehty työ. Toinen seikka on tutkijakoulutuksen edistäminen Suomessa. Korkeala on ohjannut 16 väitöskirjatyötä ja hänen nykyisessä tutkimusryhmässään on 18 väitöskirjantekijää. Laitoksella on myös viisi muuta tutkimusryhmää.
Korkeala on työskennellyt laitoksella vuodesta 1975 lähtien, laitoksen johtoon hän siirtyi 1997. "Olen puhtaasti tutkija. Suureläinpraktiikkakokemukseni on aivan minimaalinen. Olen ollut eläinten parissa töissä varmaankin vain pari kuukautta opiskeluaikana."
Elintarvike- ja ympäristöhygienia on Korkealan uran aikana muuttunut tutkimusalana melkoisesti. "Yksi oleellinen muutos on se, että mikrobien aiheuttamat sairaudet ovat lisääntyneet. Kaikkia niitä ei edes tunnettu aikaisemmin. Nyt ovat tulleet tunnetuksi kampylobakteeri, norovirukset ja muut merkittävät ruokamyrkytysmikrobit. Elintarvikkeiden välityksellä leviävät sairaudet ovat todella puhjenneet kukkaan viime vuosina", Korkeala muistuttaa.
Vielä 1960-luvulla elintarvikemörköjä olivat lähinnä raskasmetallit kuten elohopea ja kadmium. "Näillä ei oikeasti ole mitään merkitystä ihmisen sairastumisen kannalta. Sairastumisen aiheuttavat mikrobit", Korkeala huomauttaa.
Vuoden eläinlääkäri on ollut tukijana mukana Suomea vuosikymmenten aikana vaivanneissa elintarvike-epidemioissa.
"Aikoinaan oli suuri salmonellaepidemia, itujen välityksellä on ollut pari laajaa epidemiaa ja sitten oli tämä suuri voiepidemia, jossa taudin aiheuttajana oli Listeria monocytogenes -bakteeri. Tämä oli aika iso ja vaarallinen epidemia. Viime vuosina on ollut isoja Yersinia pseudotuberculosis -epidemioita. Isoja epidemioita tulee lähes vuosittain."
Nykyajan pahin kauhukuva syntyy Korkealan mukaan tuotannon keskittymisestä suuriin tuotantolaitoksiin.
"Elintarviketuotanto keskittyy suuriin yksikköihin, valmisruuan käyttö lisääntyy ja ihmiset ovat riippuvaisia muutamasta tuottajasta. Kun sairauksia tulee, epidemiat ovat suuria. Tällaista on jo tapahtunut muun muassa Yhdysvalloissa ja Japanissa, joissa sadat tuhannet ihmiset ovat sairastuneet epidemioissa. Toinen kauhuskenaario on tällaisen laajan tuotantoyksikön saastuminen, jonka seurauksena voi syntyä häiriöitä elintarvikkeiden jakelussa."
Elintarvikkeiden ja ihmisten kansainvälinen liikkuvuus lisää myös riskejä. "Näin Suomeenkin voi tulla uusia bakteereja, joita ei täällä esiinny."
Eläinlääketieteelliseen tulevien opiskelijoiden unelmavisiona on alussa useimmiten työskentely eläinten parissa. Työelämässä kuitenkin noin puolet sijoittuu elintarvike- ja ympäristöhygienian piiriin.
Suomessa eläinlääkäreiden koulutus on huippuluokkaa. Korkeala näkisi mielellään myös nykyistä enemmän ulkomaalaisia opiskelemassa Suomessa elintarvikehygieniaa.
"Toivon, että elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksesta kehittyisi tulevaisuudessa myös ulkomaisia alan tutkijoita houkutteleva tutkimuskeskus. Tämä on alue, jota haluaisin vielä kehittää."
