Eläimet tirkistelivät kuusen takaa, kuinka punaiseen haalariin sonnustautunut otus söi eväitään.
Ilman jalkoihin ja käsiin sidottuja lankkuja ja keppejä olio näytti paljon tutummalta.
"Tuohan on ihminen", Olli-kettu kuiskasi.
"Näyttää aika pieneltä", Niina tokaisi ja hypähti pois puun takaa. Se ei ollut varma, mitä ihminen söi, mutta ei se onneksi ainakaan oravalta näyttänyt.
"Se taitaa olla vielä poikanen", Kati sanoi. Samassa ihminen kohotti katseensa ja huomasi Niinan.
"Voi miten söpö orava!" ihmislapsi puuskahti.
Sitten se kaivoi laukustaan jotain, jonka heitti suoraan säikähtäneen Niinan eteen. Se oli valtavan iso ja mehevä pähkinä. Vesi nousi Niinan kielelle, kun se vain katsoikin sitä.
