Nykymaailmassa puhutaan paljon ympäristöystävällisten arjen valintojen tärkeydestä. Asia onkin tärkeä erityisesti ilmastonmuutoksen vuoksi, mutta jostain syystä vaikuttaa siltä, että näin kokevat useammin naiset kuin miehet, erityisesti keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten keskuudessa.
Tämä jakautuneisuus on johtanut siihen, että ekologisuus mielletään enemmän naiselliseksi kuin miehiseksi asiaksi. Koska heteromiehillä on usein tapana vältellä asioita, mitkä viittaavat millään tavalla naisellisuuteen, tulevat he valitettavasti vältelleeksi myös ekologisia elämänvalintoja.
Tällainen asenne näkyy esimerkiksi siinä, miten vegaaniksi tai kasvissyöjäksi ryhtyvät keski-ikäiset tai sitä vanhemmat miehet saavat kuulla valinnastaan naureskelua ja vähättelyä paljon useammin kuin samanikäiset naiset. Ruokavalion suhteen miehisyyteen yhdistetäänkin usein juuri liha, eivätkä tosimiehet syö mitään “pupunruokaa”.
Muutkin miesten arjen valinnat aiheuttavat enemmän kasvihuonepäästöjä kuin naisten (lähde yle.fi).
Miehet esimerkiksi käyttävät rahansa enemmän päästöjä aiheuttaviin asioihin kuin naiset ja yksityisautoilevat naisia enemmän. Voisin väittää, että sillä, miten miehet osuvat samaan lauseeseen autojen kanssa useammin kuin naiset, on yllättävänkin suuri merkitys siihen, miten pariskunnan yhteinen auto päätyy useammin miehen kuin naisen työmatkojen kulkuvälineeksi.
Miesten on siis selvästi hankalampi tehdä ekologisia valintoja arjessaan tällaisten ennakkoluulojen ja normien takia. Tästä hankaluudesta voi tietysti syyttää sitä, miten särkyvää miesten maskuliinisuus tuntuu olevan. Monet miehet vaikuttavat käyttäytymisensä ja juttujensa perusteella jatkuvasti pelkäävän, että heidät yhdistetään naiseuteen tai homouteen, sillä sellainen mielleyhtymähän veisi heidän koko uskottavuutensa.
En kuitenkaan jaksa uskoa, että toksisen maskuliinisuuden ongelma olisi noin vain korjattavissa, vaan ratkaisua ongelmaan voisi lähteä hakemaan siitä, millaista kuvaa esimerkiksi kasvisruoasta tai yksityisautoilusta luodaan.
Näin tästä hyvänä esimerkkinä erään kasvisproteiinimainoksen, joka on suunnattu selvästi miehille. Mainoksessa esiintyy raavaita miehiä, jotka ovat luonnossa tulen äärellä ruoanlaittoaikeissa ja esiin vedetään vaihtoehtoinen tuote lihalle. Mielestäni tällainen kasvisruoan brändääminen yhtä lailla miehille sopivaksi on hyvä esimerkki siitä, miten mielikuvaa ekologisuudesta voisi lähteä kääntämään.
Enni Pajula
Oulu