Soitinrakentaja Kimmo Nissisen kierrätysmateriaaleista rakennettuja soitinveistoksia kirjaston näyttelytilassa 19.4. saakka.
Kimmo Nissisen soitinveistoksissa yhdistyvät nokkelasti ekologinen ajattelu ja rock-henkinen protesti. Vanhaa romua ja jätettä on kierrätetty varsin yllättävästi ja tuoreesti, eikä aina erityisen kiltissä tai hillityssä hengessä.
Esimerkiksi käynee Moösehead-kitara, jossa kierrätys on viety hauskasti kohtuuttomuuksiin käyttämällä hirven kalloa kitaran koppana.
Näyttää siltä, että Nissinen vääntää romusta kuin romusta soittimen.
Paistinpannut ja jerrykannut muuttuvat kitaroiksi, lihatiskin vaaoista ja pistolapioista tulee bassoja, pyykkilinko ja maitotonkka päätyvät luonnollisesti rummuiksi.
Eikä kekseliäisyys materiaaleihin lopu, vaan saa siitä lisää pontta. Osa soittimista on Nissisen omaa keksintöä.
Vaikka soittimet ovat teoksina komeita ja hauskoja, niiden soitto-ominaisuudet ovat arvoitus, etenkin kun näyttelyn avajaisiin kaavailtu musiikkiesitys hieman epäonnistui sähkövian myötä.
On kai kuitenkin uskottava että veistokset myös soivat, onhan taiteilija koulutukseltaan soitinrakentaja, ja varustanut vielä yhtyeensäkin kierrätyssoittimillaan. Joka tapauksessa soundin luulisi olevan omalaatuinen ja ainutkertainen.
Erityisen ajankohtainen näyttely on siitä syystä, että Nissisen suunnittelemat Oulun musiikkivideofestivaalien Pumpeli-palkinnot kuuluvat kattaukseen. Tämän vuoden videovoittajat varustetaan banjolla, sähkömandoliinilla ja shamaanirummulla.
Asiaan kuuluvasti innoitusta muotoihin on haettu silakoista.