Asia, josta kirjoitan ei näinä sotien ja ilmastomuutoksen aikoina ole läheskään niihin verrattava. Mutta Laurin (6 vuotta) näkökulmasta asia on harmillinen ja aihe kirjoitukseeni.
Lauri on liikunnallinen poika, joka mielellään luistelee ja hiihtää. Hän oli joulun aikaan lomailemassa perheensä kanssa Oulussa. Kävimme Sankivaarassa hiihtämässä ja Lauri halusi vielä hiihtämisen jälkeen luistelemaan.
Sen verran kiire oli luistelemaan, että monot vaihdettiin luistimiin vasta Raksilan tekojääradalla. Monot jätettiin katsomon alla olevalle penkille, missä säilytettiin muidenkin luistelijoiden välineitä.
Luistelun jälkeen havaittiin, että Laurin monot olivat hävinneet. Tapaus sattui maanantaina 30. joulukuuta.
Kyllä tämä asettaa pienen pojan maailmankuvan koetukselle ja luo epäluottamuksen siemenen. Kepposeltakaan asia ei vaikuttanut, sillä monoja ei löytynyt lähistöltäkään. Mummu ja ukki kävivät vielä seuraavana päivänäkin monoja kentän laidalta etsimässä, jos joku olisi vaikka vahingossa nämä ottanut ja palauttanut. Mutta turhaan.
Taloudellinen hyöty uudelle monojen omistajalle on pieni mutta menetyksen kokeneelle lapselle kokemus on ikävä. Jos sattuisi niin onnekkaasti, että tunnistaisit vahingossa ottaneesi vieraat lasten monot Raksilan tekojääradalla, niin nämä voisi ystävällisesti palauttaa Laurille. Kiitos.
Jorma Kiuttu
ukki, Oulu