Tulevana viikonloppuna juhlitaan venetsialaisia – mökkikauden päättäjäisiä, veden, tulen ja valon juhlaa.
Ouluunkin juhla on rantautunut, vaikka kovin pitkiä perinteitä täällä ei tiettävästi tapahtumalle ole.
Tänä vuonna venetsialaisten yhteydessä juhlitaan Mannerheiminpuiston avajaisia. On taikuria, livemusiikkia, tanssia, kukkakimppupajaa, sadonkorjuuteemaista ruokaa ja vaikka mitä. Juhlallisuudet päättää Oulun Liikekeskus ry:n järjestämä ilotulitus kauppatorilla.
Olen juhlien suuri ystävä. Niitä on mukava järjestää. Niin pientä asiaa ei ole, etteikö sitä voisi juhlistaa.
Leikkimökin kesäkauden avajaiset on ehkä nerokkain keksintöni ikinä.
Vuosi vuodelta koen kuitenkin entistä turhempana sen, miksi ilotulitusraketteja ammutaan taivaalle.
Ilotulitukset eivät ole mitään halpoja. Kaupungit syytävät vuosittain ilmaan tuhansia ja kymmeniä tuhansia euroja. Summat ovat toki pieniä kaupunkien budjeteissa, eikä se ehkä olekaan ilotulitusten suurin ongelma. Elämykset maksavat.
Eläinten omistajat surevat joka vuosi karvakavereidensa puolesta. Paukkeet, ujellukset ja valonvälähdykset ajavat monet turriaiset paniikin valtaan. Ei auta rapsutukset tai rauhoittavat puheet.
Miten selität hevoselle, koiralle tai kissalle, että ei huolta, venetsialaisissa saa ampua vain puolille öin. Tämä on paljon helpompi rasti kuin uusivuosi.
Ilotulitteiden jäännöksetkään eivät ole ongelmattomia, ja joka uusivuosi joku myös loukkaa itsensä.
Kokkolassa, jossa venetsialaisia juhlitaan näyttävästi, järjestettiin viime vuonna laservaloshow. Sama meno jatkuu tänä vuonna, kun ilotulitusten tilalla on valo- ja pyroshow.
Suomi on pitkä maa. Ottaa aikansa, ennen kuin tietyt asiat rantautuvat Ouluun.
Lumo-valofestivaali on kuitenkin ollut huikea elämys. Ilotulitusten sijaan järjestetty valoshow voisi myös olla.