Lääkärillä on paljon mahdollisuuksia auttaa myös kuolemaa lähestyviä potilaita vaikeissakin oireissa. Arvoperinteeseemme on vaikea liittää sitä, että pitäisi aiheuttaa myös kuolema. Niinä hetkinä roolin vaihto on vastoin kaikkea opetettua ja opittua.
Sietämättömiin kipuihin, pelkoihin, ahdistukseen ja masennukseen voidaan vaikuttaa vahvoilla käytettävissä olevilla lääkkeillä. Kun oireet vain lisääntyvät, tullaan vahvoja lääkkeitä käytettäessä jo rajoille, jolloin lääkkeiden sivuvaikutukset alkavat myös uhata tärkeitä peruselintoimintoja, useimmin hengitystä.
Legendaarinen sisätautiprofessori W J Kaipainen kertoi meille valmistuville lääkäreille viimeisellä luennollaan, kuinka hän kokemattomana kesäkandina joutui Helsingissä kotihoidossa saattohoitamaan vaikeasti sairasta vanhaa potilasta.
Hän kertoi joutuneensa nostamaan ja nostamaan morfiiniannosta niin, että potilas lopulta nukkui pois. ”Ja kaikki olivat tilanteeseen tyytyväisiä”, kertoi Kaipainen helpottuneensa.
Myös nukutuksessa käytettävät lääkkeet ovat vaihtoehtoina. Lähes kaikkia näitä lääkkeitä liikkuu myös katukaupassa huumausainetarkoituksessa.
Kun fyysisesti hyväkuntoiset nuoret saavat näillä samoilla aineilla itsensä – vahingossa useimmiten – hengiltä, ovat nämä lääkärin käytössä elämän loppumetreille asti vakavasti sairailla ihmisillä tehokkaita aivan vaikeimpienkin oireiden hoidossa.
Sairailla ja vanhuksilla on aivan yleisessä käytössä DNR-päätös (sairauskohtauksen sattuessa ei elvytetä). Samoin tehdään päätös, että letkuruokintaa tai nestehoitoa ei jatketa. Yhtä helppoa on päättä, että potilaalle annetaan aivan tarvittava määrä kivunhoidon, ahdistuksen, masennuksen ja muuta tarvittavaa lääkitystä.
Hannu Kemppainen
lääkäri, entinen kansanedustaja, Kajaani