Väestörekisterikeskuksen tietokannasta löytyy pikaotannalla 293 Jukka Virtasta. Tarjontaa on niin runsaasti, että joukosta erottuminen vaatii persoonallisuutta.
Perjantaina 75 vuotta täyttävä Jukka Jalmari Virtanen on erottunut.
"Olin kerran haastateltavana kolmen muun Jukka Virtasen kanssa, mutta ei se mun lapsuudessani niin yleinen nimi ollut. Jukkaa pidettiin silloin kamalana etunimenä," hän vähättelee.
Virtanen opittiin tuntemaan 1960-luvun alussa. Hän oli työskennellyt muutaman vuoden Yleisradion uutis- ja viihdetoimituksessa, hankkinut nimeä television taikalaatikossa.
Sosiaalinen mies on verkostoitunut yhtä lailla kesätöissä paperitehtaalla, kansainvälisillä tv-gaalaillallisilla kuin jalkapallokentälläkin.
Ei ihme, että hänen viisi vuotta sitten ilmestyneessä elämäkerrassaan vilisee pääosan esittäjän ohella yli tuhat sivuhenkilöä, jotka eivät todellakaan jää pelkäksi nimiluetteloksi.
"Mulla on ollut elämässä helvetin hauskaa. Olen saanut tehdä mieluisia töitä monella alalla, on ollut paljon kavereita ja ystäviä."
"En inhoa ketään. Ihmisen persoonahan muodostuu myös sen veemäisistä piirteistä."
Virtasen tekemisen ydintä ovat olleet sanat, niillä leikittely. 1940-luvun puoliväliin mennessä hän oli lukenut "yläkoulun kirjaston suurin piirtein läpi".
"Mulla oli paha lukihäiriö, mutta kun olin alkuun yksinäinen lapsi, kirjoista tuli kavereitani."
Kotipitäjä Jämsänkoski kouli Virtasesta verbaaliakrobaattia paljon ennen kuin hänestä jalostui sanankäytön ammattilainen.
"Kiinnostus tarinoihin kumpuaa lapsuusympäristöstä. Paperitehdaspaikkakunnan työläisyhteisössä ihmisillä oli tapansa kommunikoida. He häivyttivät pahoja tilanteita ja rankkaa elämää kepeillä puheilla."
Juonikkaaksi jutuniskijäksi Virtanen muistaa Sykky-Uunon, paikallisen peltisepän, jonka työkaverit kustansivat kolehdilla katsomaan Helsingin 1952 olympiakisojen maratonjuoksua.
"Uuno Salo sai nimensä siitä, kun hän kertoi menevänsä ruokatunnilla kotiin ja ottavansa vaimon syliin istumaan."
Ahkerana tunnettu Virtanen on välillä malttanut keventääkin työtaakkaansa.
Hän hölläsi tahtia 1960-luvun lopussa jäätyään Yleisradiosta freelanceriksi, tänä vuonna hän jättää Uuden Iloisen Teatterin. Perustajajäsenelle tuli UIT:ssa täyteen kolme vuosikymmentä.
"Sairastelun vuoksi olin tämän kesän produktion valmistelussa aika vähän."
Keväällä todetusta paksunsuolen syövästä toipunut Virtanen on viime aikoina keskittynyt kirjoittamiseen. Työn alla on ollut kirjailija Mika Wickströmin kanssa viihdealan ammattilaisten urheiluseura Zoomin 45-vuotishistoriikki, joka ilmestyy elokuussa.
"Muutenkin tekisi mieli kirjoittaa. Kirja, pari kiinnostaisi, jos sopivan kahjo aihe löytyy."
Yli 250 laulun sanoittaja on vaihtanut iskelmäriimittelyn musikaalien suomentamiseen. Siihen on hyvä syy.
"Ei kunnon iskelmiä enää tehdä! Musikaalien suomentamisessa on isotöistä se, että ne ovat läpisävellettyjä. Sanoituksissa jokaisen tavun paino, korko ja pituus on etukäteen määrätty. Tarina kulkee nuottikuvan mukaan."
Virtasen monipuolisuutta selittää hänen ilmiömäinen muistinsa.
Nimet, vuosiluvut ja tarinat osuvat kohdalleen hämmästyttävällä tarkkuudella etenkin siihen nähden, että hän antaa ymmärtää käyttäneensä alkoholia ajoittain rajusti yli kohtuuden.
"Joo, muisti on ollut aika hyvä, mutta sekin on alkanut pätkiä. Lapsena kun luki Pikkujättiläisen läpi ja painoi sen mieleensä, pärjäsi pitkälle."
Reima Rautiainen, STT