Pääkirjoitus

Ei seksiä ilman suostumusta – raiskauksista annettavia tuomioita on syytä kiristää

Aikansa elänyttä seksuaalirikoslainsäädäntöä on korkea aika uudistaa samalla kun raiskauksista annettavia tuomioita on kiristettävä.

Nykyisen lainsäädännön keskeisenä ongelmana pidetään nimenomaan sitä, että seksuaalirikokset määritellään pitkälti käytetyn väkivallan määrän ja sen uhan perusteella, kun suostumuksen puutteen pitäisi olla raiskauksen pääkriteeri.
Nykyisen lainsäädännön keskeisenä ongelmana pidetään nimenomaan sitä, että seksuaalirikokset määritellään pitkälti käytetyn väkivallan määrän ja sen uhan perusteella, kun suostumuksen puutteen pitäisi olla raiskauksen pääkriteeri.
Kuva: Ilkka Koskinen

Aikansa elänyttä seksuaalirikoslainsäädäntöä on korkea aika uudistaa samalla kun raiskauksista annettavia tuomioita on kiristettävä. Suostumuksen puutteen pitäisi olla itsestään selvä asia raiskauksen määritelmässä. Ei tarkoittaa ei.

Seksuaalirikoslainsäädännön uudistaminen kansainvälisten sopimusten ja suositusten mukaiseksi etenee nyt monella rintamalla. Monien kansalaisten ja päättäjien pitkäaikaiset tavoitteet ovat toteutumassa.

Viimeksi keskiviikkona eduskunnassa käsiteltiin Suostumus2018-kansalaisaloitetta, jonka lähtökohtana on uudistaa seksuaalirikoslainsäädäntöä niin, että suostumuksen puute otettaisiin raiskauksen keskeiseksi määritelmäksi.

Asialle on varsin laajaa kannatusta yli puoluerajojen, joskin perussuomalaiset painottavat suostumuksen sijaan rangaistusten koventamista.

Viime kaudella asialla oli myös eduskunnan naisverkosto, joka vaati suostumuksen puutteen lisäämistä rikoslakiin raiskauksen tunnusmerkistön ensisijaiseksi määritelmäksi. Perusteluina mainittiin, että suostumuksen puutteen kirjaaminen lakiin parantaisi uhrin oikeusturvaa ja oikeusvarmuutta.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen hallitusohjelmassa luvataan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus, jonka lähtökohtana on koskemattomuus ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus.

Tarkoitus on muuttaa rikoslain raiskausmääritelmä suostumuksen puutteeseen perustuvaksi oikeusturvasta huolehtien. Edelleen luvataan korottaa erityisesti lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistuksia.

Edellisen hallituksen aikana asetettiin jo työryhmä pohtimaan raiskauslainsäädännön uudistamista. Oulun laajan lapsiin kohdistuneen seksuaalirikosvyyhdin jälkimainingeissa eduskunta hyväksyi viime huhtikuussa rikoslain muutoksen, jossa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia kiristettiin. Rikoslakiin lisättiin myös törkeää lapsenraiskausta koskeva uusi rangaistussäännös.

Nykyisenlainsäädännön keskeisenä ongelmana pidetään nimenomaan sitä, että seksuaalirikokset määritellään pitkälti käytetyn väkivallan määrän ja sen uhan perusteella. Raiskaustilanteessa uhri kuitenkin usein lamaantuu ja saattaa olla passiivinen välttääkseen vahingoittumasta enempää.

Tämä on voinut kääntyä uhria vastaan, kun oikeudessa puidaan, onko passiivisuus ollut merkki suostumuksesta, kun ei ole tapellut riittävästi vastaan. Ehdolliset tuomiot etenkin lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten jäljiltä ovat syystäkin herättäneet tyrmistystä.

Seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksissa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) haluaa vielä nähdä, minkälaisia kokemuksia suostumusasiasta on kertynyt muissa maissa. Asiassa ei ole kuitenkaan syytä aikailla. Seksuaalirikoksista annettavia rangaistuksia on syytä kiristää. Pykälien on oltava riittävän ankaria, jotta raiskaajat ja etenkään lapsenraiskaajat eivät selviä ehdollisella.

Raiskaustuomioissa pitäisi lievien tuomioiden sijaan käyttää jo nyt rangaistusasteikon mahdollistamia kovempia tuomioita. Jos raiskauksesta selviää ensikertalaisuuden nimissä ehdollisella, on selvää, että tuomio ei tunnu missään.