Whistler On kai jo uskottava kohtalon ivaan. Kahden suuren, puuttuvaa henkilökohtaista olympiamitalia hakemaan tulleen suomalaisurheilijan parhaaksi sijoitukseksi Whistlerissä jää neljäs sija.
Hannu Manninen hymyilee vinosti.
"Neljäs sija ei ole mukava, mutta jossiteltavaa ei jäänyt", hän hymähtää.
"Onhan se paras sijoitukseni olympialaisissa."
Samoin kuin Janne Ahosen.
Manninen pääsi mitalijahtiin 16. sijalta, 1,17 minuuttia kärjen perässä ja hiihti kuin hirvi viimeisessä mahdollisuudessaan torstaina, Suomen aikaa perjantain vastaisena yönä.
Vaan ei auttanut. Puolimatkassa mies tajusi, että matka ei riitä.
Yhdysvaltain Bill Demong ja Johnny Spillane ottivat kaksoisvoiton, ja mäkiosuuden jälkeen johtanut Itävallan Bernhard Gruber kesti vastoin kaikkia odotuksia kaksikon mukana pronssille asti. Manninen hävisi Demongille 33,1 sekuntia.
Mutta eipä hätää. Onhan ne kisat Sotshissakin, eikä niihin ole kuin neljä vuotta aikaa. Sinne sitten vain.
Mannisen hymy levenee.
"Sitä en kiellä", hän sanoo.
Mutta ainakin Manninen nähdään ensi talvena Oslon MM-kisoissa. Kun lumet sulavat, Manninen aloittaa kesäharjoittelun tosissaan. Lentäjäopinnot Porissa ovat teorian suhteen 90-prosenttisesti valmiit, ja pelkältä lentokoulutukselta jää enemmän aikaa urheilulle. Ei tarvitse Oslossa kisata amatöörinä ammattilaisia vastaan.
Manninen ei myönnä olevansa huolissaan Suomen yhdistetyn tilasta, vaikka onkin ikämiehenä pessyt joukkuetoverinsa olympialaisten ja koko talven tuloksissa.
"Kausi ei ole ollut ehjä kellään pojista, Anssilla varsinkaan. Viime kaudella näytti ihan erilaiselta", hän huomauttaa.
Niin, ne pojat. Janne Ryynänen oli 12:s ja Jaakko Tallus 32:s. Anssi Koivuranta floppasi tuulten sotkemalla mäkiosuudella suurmäestä 97,5 metriä, kolmanneksi huonoiten, eikä lähtenyt ladulle ollenkaan. Mahakin oli kuulemma kipeä. Ei siitä sen enempää.