Ossaakko olla ölövinä? Vai ekkö nää tajunnu, mitä sulle justiinsa koitettiin sanua?
Ne, jotka ovat tavanneet lyhennellä sanoja aina kun mahdollista, voivat kokea vaikeuksia oulun murteen kanssa. "Sit mä" ja "olit sä siel" eivät kerta kaikkiaan istu täkäläisen suuhun. Jotain kertonee sekin, että "mä"-puhe markkeeraa oululaislasten leikeissä usein leuhkaa.
Oulun murre kuulostaa ulkopuolisesta epäilemättä siltä, että joka väliin tungetaan jotakin, mutta kyllä asiassa sentään jonkinnäköistä logiikkaa noudatetaan.
Yksi tyypillisimmistä tapauksista on välivokaali, joka mukavasti helpottaa puhumista. Ei tarvitse ruveta ääntämään vaikeita lm-, hm- tai lk-yhdistelmiä, kun ilmoittaa, että kolome lehemää kulukee ulukona. Samasta syystä tiskillä tilataan kolomoskalijaa.
Pittääkö autolla ajjaa
niin kovvaa?
Oulussa ihiminen mennee, tekkee ja sitten kattuu tekemisiään. Oululainen myös kysyy - eli kyssyy - pittääkö autolla ajjaa niin kovvaa.
Kahdentuminen on tyypillistä monille muillekin murteille, mutta oululaiset tekevät sitä erityisen jääräpäisesti. Uudetkin sanat oululaistetaan tällä keinolla hetkessä.
Ilmiö sinänsä on melko erikoinen imperfektimuoto: tekkiin töitä, olliin kaupungilla. Mitä nuorempi puhuja, sitä todennäköisemmin se kuuluu puheeseen.
Sekin on syytä muistaa, että Oulussa tulee iltaisin pimiä. Oulussa ei myöskään ole tapana kulkea vaan kulukia. Nykyisin ei tosin vaikuta enää kovinkaan tontulta, jos sanoo "kulukee". Pimiäkin voi päättyä e:hen, mutta pitää siihen nyt silti muistaa toinen ämmä lisätä: ompa pimmeetä!
Katoppa
tuota tyttyä
Kaikkiin kummallisuuksiin ei silti tarvitse mennä mukaan. Oulufiili voi väittää, että kuuluu sanoa "annappa maitua" tai "katoppa tuota tyttyä", mutta oa:n ja öä:n muuttuminen ua:ksi ja yä:ksi ei enää ole lainkaan pääsääntöistä. Toinen harvinaistuva piirre on vain yhden ässän käyttäminen inessiivissä: oululaisia asuu nykyisin enemmän Oulussa kuin Oulusa.
Ja sitten on se nää. Ookko nää, meekkö nää, nääkkö nää vai ekkö nää nää. Jos nännättäminen hermostuttaa, yhtä hyvin voi sanoa sää. Nää liitetään yleensä välittömästi kysymyssanan perään, eikä se sovikaan joka paikkaan. "Voitko se olla nää?" kuulostaisi omituiselta.
Mutta entäpä sitten se ölövi? Jos jokin oikein oululainen sana pitää mainita, niin ölövi on se klassisin vastaus. Sana on ehkä vähän pölijä, mutta ölöviys on kyllä aivan tarpeellinen taito. Sitä tarvitaan, kun joku utelee, mistä tuo lommo on tuohon tullut tai mihin se tuoppi nyt tästä hävisi.
Siis ihan vain muina miehinä pällistellään, ollaan kuin ei oltaisikaan.
Juttua varten on haastateltu Oulun yliopiston suomen kielen professoria Harri Mantilaa.
Tämä on Ölövinä Oulussa -juttusarjan ensimmäinen osa. Sarjassa tarkastellaan perioululaisia asioita hieman vinosta vinkkelistä.