Ensialbumillaan Olga hakeutuu kotimaisen rockin kentässä alueelle, jossa ei liiemmin tungosta ole. Rakastaja-levy esittelee naisartistin, jonka vaikutteista suuri osa tulee 1970- ja 1980-lukujen laaturockista ja Patti Smithin kaltaisilta naisartisteilta.
Lopputulos soi jossain vaihtoehtoisen rockräminän ja klassisen popmusiikin välillä, etäällä laululintusten iskelmäpopista ja radioihin räätälöidystä rockpopsoinnista.
"Musiikkini tuskin sopii taustamusiikiksi ja voi siinä mielessä ärsyttää monia. Ei tähän joka mies tartu eikä kyllä nainenkaan, mutta toivottavasti levy herättäisi ihmiset huomaamaan, että naisartisti voi olla muutakin kuin tuote formaattiradioihin", sanoo Olga lähtökohdistaan.
Väliinputoajan rooli valtavirran ja indierockin välissä on tietoinen ratkaisu, Olga myöntää.
Samalla on täytynyt hyväksyä, että suuret yhtiöt eivät moiselle omaehtoisuudelle korvaansa lotkauta ja ainoa keino saada musiikkia julki on omakustanne, jollainen Rakastajakin on.
Kai se on vaikeaa, kun ei ole suoraa esikuvaa, jonka mukaan lokeroida, hymähtää Olga, ja ohittaa Maritta Kuula
-vertaukset vähemmän innostuneena, mutta sanoo tuntevansa hengenheimolaisuutta Emmin kanssa.
"En kyllä yhtään tiedä minkälaista musiikkia hän tekee, mutta lukemani haastattelun perusteella persoonassa on jotain samaa kuin minussa", arvelee Olga, jonka lauluissa nainen ei ole mikään myötäilijä tai kesy seuralainen vaan rohkeasti heittäytyvä, vahva tyyppi.
Olga aloitti lauluntekijänä ja laulajana vasta aikuisiällä. Aluksi soittokumppanit löytyivät lähipiiristä Kauko Röyhkän bändistä, sittemmin miehitys ympärillä on vaihtunut moneenkin kertaan.
Rakastaja kiertyy teemaltaan rockissa harvoin kuullun luontomystiikan sekä eroottisen latauksen ja rakkauden pimeän puolen ympärille. Röyhkän tuottamalle levylle on pääasiallisen biisintekovastuun kantavan Olgan lisäksi muutaman kappaleen kirjoittanut H. Pavonen eli arvatenkin Kauk&
"Ei. H. Pavonen on tehnyt biisejä ja Kauko on tuottanut levyn. Tämä ei ole mikään versio vaan totuus", sanoo Olga siirtäen vastuun kuulijalle.
Marko Sirviö