Ei käskijä vaan rin­nal­la­kul­ki­ja

Julkisuudessa pahoin ryvettyneen lestadiolaisen liikkeen liepeillä vellovassa keskustelussa Viljo Juntusen harteille on nostettu niin pelastajan kuin paavinkin viittaa.

Jos pitää johtajan olla tietyissä tilanteissa järkähtämätön tiennäyttäjä, löytyy Viljo Juntusesta myös toinen puoli.
Jos pitää johtajan olla tietyissä tilanteissa järkähtämätön tiennäyttäjä, löytyy Viljo Juntusesta myös toinen puoli.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Viljo Juntunen valittiin Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen puheenjohtajaksi Pyhäjoen suviseuroissa heinäkuussa.  Julkisuudessa pahoin ryvettyneen lestadiolaisen liikkeen liepeillä vellovassa keskustelussa Juntusen harteille on nostettu niin pelastajan kuin paavinkin viittaa. Edes liikkeen sisällä Juntusen edesottamukset eivät ole olleet kaikille mieluisia.

”Tiesin puheenjohtajan pestin vastaanottaessani, mitä tuleman pitää. Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole kuin täydellinen rehellisyys.”

Jos pitää johtajan olla tietyissä tilanteissa järkähtämätön tiennäyttäjä, löytyy Juntusesta myös toinen puoli. Hersyvä huumori ja ihmisten aito kohtaaminen muistuttavat johtajan toisenlaisesta roolista:

”Tässä tehtävässäni olen nimenomaan palvelija.”

Ilmoita asiavirheestä