Oulun teatterin puvustonhoitaja Anna-Maija Valta ei hypistele eikä hivele, kun hän laskeutuu teatterin kellarissa olevaan pukuvarastoon.
Sokkeloisessa kellarissa on hyllytolkulla hattuja, kenkiä ja muita tykötarpeita. Tangoilla roikkuu käsin räätälöityjä pukuja, fantasiavaatteita ja eri aikakausien arkivaatteita.
Tarkkaa työtä tai suoraa saumaa – puvustonhoitajalla ei ole lempivaatetta tai -tekniikkaa.
– Roolivaate on palanen kokonaisuudesta, enkä näe sitä yksittäisenä. Kaikella piperrykselläkin pitää olla tarkoituksensa, Valta selventää.
Kun näyttelijä pukee asun ylleen, hän astuu toiseen maailmaan.
– Vaatteet ovat roolin jatke. Ennen kuin näyttämöllä on mitään puhuttu, vaatteet ovat jo puhuneet.
Alkuviikosta pyykätään
Maanantai ja tiistai ovat teatterin pyykkipäivät. Silloin pesukone pyörittää koneellisen toisensa jälkeen.
Yhteensä puvustolla häärii kahdeksan työntekijää: viisi valmistaa vaatteita; pesusta ja huollosta vastaa kolme pukijaa. Pukijat myös järjestävät vaatteiden vaihdon esitysten aikana.
Hakaneula ja teippi välttävät kiireessä, kun sauma repeää kesken näytöksen. Erillisinä huoltopäivinä vaatteita korjaillaan tarkemmin.
Käyttövaatevarasto on pukijoiden valtakuntaa. Siellä vallitsee hyvä järjestys.
Jotkin varaston vaatteista ovat enemmällä käytöllä kuin toiset. Köyhän miehen takkeja roikkuu rivissä muutamia. Ne on nähty jo useammassa näytelmässä.
Historiallisten pukujen valtavat alushameet ovat kiertäneet monia näytelmiä. Vanhimpien Valta muistaa olleen käytössä jo uransa alussa.
Toisinaan varastoa karsitaan kirppismyynnillä.
– Mitään spesiaaleja ei myydä, mutta katsotaan, mitä ei ole käytetty aikoihin tai laitetaan tuplakappaleita pois.
Mittojen mukaan tai marketista
Vaatteet valmistuvat ryhmätyönä. Käsikirjoittaja, ohjaaja, lavastaja ja pukusuunnittelija suunnittelevat kokonaisilmeen yhdessä käsikirjoituksen pohjalta.
Suurelle "lakanalle" ajoitetaan näytelmän aikajana. Siitä näkee, missä kohtauksessa näyttelijä käy ja mitä vaatteita tarvitaan.
Apulaispuvustonhoitaja Arja Lehto ja Valta vastaavat kaavojen suunnittelusta ja valmistuksesta.
Aikajana auttaa hahmottamaan, millaisia asujen vaihdot ovat. Nopeissa vaihdoissa vaatteet suunnitellaan niin, että ne saa kiireessä puettua ja riisuttua. Silloin esimerkiksi napit vaihtuvat piilotettuihin tarranauhoihin ja vetoketjuihin.
Yhden historiallisen puvun valmistamiseen kuluu noin kolme viikkoa. Koko näytelmän vaatteisiin saattaa kulua kuukausia. Rakastuneen Shakespearen ensi-ilta oli helmikuussa 2019 – sen puvustuksen valmistaminen aloitetiin edellisvuoden syyskuussa.
Vaatteet valmistetaan näyttelijän mittojen mukaan, mutta niihin jätetään reilut saumanvarat mahdollista myöhempää muokkausta varten.
– Valheissa ja viettelijöissä vaatteista on ylimääräiset kangaspalat pussissa. Jos tarvitsee myöhemmin suurentaa, sivuihin voi tehdä kiilat.
Joskus paljon työtä vaatii vaate, joka näyttää ojasta poimitulta. Ihmisellisessä miehessä Tuula Väänäsen yllä nähtiin rähjäinen Veromodan jakku. Sen patinointiin kului parikymmentä tuntia.
Patinoiminen ei ole pelkkää sotkemista: valmiin vaatteen pitää pysyä samanlaisena näytöksestä toiseen.
Peppi Pitkätossun isän resuinen paita näyttää hikiseltä ja pinttyneeltä. Todellisuudessa tahrat on maalattu kangasmaaleilla niin, että paita kestää pesua.
Osa vaatteista haetaan valmiina kaupoista tai kirpputoreilta. Osa valmistetaan alusta saakka mittojen mukaan .Suurin osa roolipuvuista valmistetaan pukusuunnittelijan luonnosten pohjalta alusta saakka mittojen mukaan. Teatterilla käsin valmistetaan asuja alusasuista eläinhahmoihin, historiallisista vaatteista päällivaatteisiin.
Tärkeintä kuitenkin on, että valittu vaate vastaa tarkoitustaan:
– Kertooko vaate sen, mitä sillä halutaan kertoa, Valta sanoo.