18-vuotias oululainen Eetu Vuollo on ylpeä ensimmäisestä autostaan, -87 vuosimallin Volvostaan.
"Äiti sanoo, että tämä on amisauto, koska sen kuulee jo kaukaa tien päästä kun ajan kotiin", Vuollo kertoo.
Ammattikoulussa opiskeleva Vuollo ei itse halua käyttää amisauto-nimeä, koska siihen sisältyy negatiivista latausta.
"Mutta ei tätä tuning-autoksikaan voi laskea. Ne ovat laitettu viimeisen päälle sisältä ja ulkoa. Sanotaanko, että Volvoa on tuunattu kevyesti", Vuollo jatkaa Volvonsa syvimmän olemuksen pohdintaa.
Yksi asia on kuitenkin varmaa; auto on tosi tärkeääkin tärkeämpi Vuollolle. Ajokortin hän sai joulukuussa ja kilometrejä on sen jälkeen kertynyt mittariin yli kymmenen tuhatta.
Pari vuotta kuskiaan vanhempi Volvo on säästynyt ruosteelta.
"Mitään ei ole tarvinnut hitsata ja katsastuksessa ovat kehuneet, ettei ole yhtään ruostetta. Eikä sisustassakaan pitäisi olla mitään sanomista."
Eikä olekaan. Verhoilu on pysynyt hyvässä kunnossa ja muutenkin auto on sisältä siisti. Vuollon kertoo, että edelliset omistajat ovat pitäneet autosta hyvää huolta.
"Tämä on ollut aikaisemmin neljällä tullimiehellä. Kära Volvo, niin kuin yksi heistä sanoi."
Autossa tuoksahtaa Wunderbaum. "Niitä ei saa olla niin montaa, että pää tulee kipeäksi", Vuollo naurahtaa.
Takakontista puolestaan löytyvät luonnollisesti subwoofer-kaiutin eli suppari sekä vahvistin.
Miksi sitä musiikkia pitää soittaa niin lujalla? "Jaa-a. Kukahan lie keksinyt, että pitää olla kauhiat kaiuttimet", Vuollo mietiskelee.
Yksi syy järeään äänentoistoon on Vuollo mukaan se, että elokuvia katsellessa saa aikaiseksi samanlaisen tunnelman kuin oikeassa teatterissa.
Kojelaudan päälle on asennettu litteä seitsemän tuuman näyttö ja siihen liitetty dvd-soitin löytyy vänkärin puolelta. "Viimeksi katsottiin Tarua sormusten herrasta parkissa."
Etulasissa heiluu rekkamiesten Volvo-driver -viiri, mutta hän ei aio pysyä merkkiuskollisena.Tulevaisuuden suunnitelmissa on hankkia Mercedes Benz.
Tarkkaan ottaen Vuollon tähtäimessä on 1980-luvun loppupuolen 124 diesel-Mersu, jonka ostaminen on ajankohtaista armeijan jälkeen. "Se on kestävä auto. Kuusisataatuhatta kilometriä menee ilman isompia remontteja", hän perustelee valintaa.
Vuollon mielestä takavetoinen Volvo on kuitenkin loistava ensimmäisenä autona.
"Siinä sitä tuntee elävänsä, kun auto lähtee sivuliirtoon", toteaa nuori mies väräyttämättä ilmettäkään.
Viikonloppuillat menevät suurimmaksi osaksi kaupungilla ajellessa ja parkissa istuessa. Osa polttoainekustannuksista jakautuu kyytiläisten maksettaviksi. Hyvä niin, sillä ysikasi maistuu Volvolle.
"Keskikulutus pysyy yhdentoista litran yläpuolella, vaikka yrittäisi ajaa kuinka nätisti tahansa"
Menoveden kallis litrahinta kirvoittaa monen rattimiehen mieltä - niin myös Vuollon. Häneltä löytyykin selkeä näkemys siitä, miten polttoaineverotus pitäisi hoitaa Suomessa.
"Verotuksen pitäisi olla progressiivista. Jos öljyn markkinahinta nousee tietyn rajan yli, niin valtio laskisi vastaavasti veroa. Sopiva hinta olisi euro litralta."