Eero Oi­ka­ri­nen on Oulun uut­te­rim­pia kä­den­ojen­ta­jia – "Mi­nul­la on si­säi­nen kello joka alkaa kil­kat­taa, kun ve­ren­luo­vu­tus lä­hes­tyy"

Eero Oikariselle verenluovutus­päivät ovat niin tärkeitä päiviä, että niitä varten vaatekaapissa on oma kauluspaitakin. – Minulla on aina päällä tämä teemaan sopiva punaraidallinen paita. En pidä tätä koskaan missään muualla, mies paljastaa.
Eero Oikariselle verenluovutus­päivät ovat niin tärkeitä päiviä, että niitä varten vaatekaapissa on oma kauluspaitakin. – Minulla on aina päällä tämä teemaan sopiva punaraidallinen paita. En pidä tätä koskaan missään muualla, mies paljastaa.
Kuva: Susanna Eksymä

Punamustaraidalliseen kauluspaitaan ja mustaan stetsoniin sonnustautunut mies on tuttu näky SPR Oulun veripalvelutoimiston jonossa, yleensä sen keulilla.

– Toimisto aukeaa yhdeltätoista, joten saavun yleensä pariakymmentä minuuttia ennen, että pääsen luovuttamaan ensimmäisenä, Eero Oikarinen kertoo.

Näin Oikarinen toimi myös viime viikon keskiviikkona, jolloin mies kävi luovuttamassa verta 237. kerran.

– Laskeskelin, että verta on tullut luovutettua yhteensä 109 litraa eli hieman vajaat 114 kiloa, hän sanoo.

Tällä määrällä Oikarinen on auttanut mahdollisesti jopa reilua seitsemääsataa A+ veren tarpeessa olevaa.

Neula ei jännitä

Verenluovutus on Oikariselle jo varsin tuttua puuhaa, mutta kokeneenkaan luovuttajan kohdalla ei rutiineista oiota.

– Joka kerran pitää täyttää terveyskysely ja käydä hoitajan haastattelussa ennen kuin pääsee punaiseen penkkiin pötkölleen, Oikarinen kertoo.

Neula ei konkariluovuttajaa jännitä. Sen sijaan jännitysmomentin aiheuttaa se, saadaanko verta otettua vai ei.

– Suonet alkavat olla reilun parinsadan pistoksen jälkeen jo sen verran arpeutuneet, että välillä on tehnyt tiukkaa löytää pistoskohtaa. Joskus on pitänyt vaihtaa kättä ja joskus tulla parin viikon päästä uudelleen, kun kummastakaan kädestä ei ole tärpännyt.

Eero Oikarinen istahti ensimmäistä kertaa verenluovutuspenkkiin armeijassa vuonna 1976.

– Ilmoittauduin mukaan heti kun kuulin, että veripalvelun tytöt olivat tulossa Oulun kaupungin kasarmille. Se tuntui heti tärkeältä toimitukselta. Se on se auttamisen halu, joka saa ojentamaan käden.

Siviiliin vuonna 1977 päästyään Oikarinen jatkoi luovuttamista ensin epäsäännöllisesti.

– Melko nopeasti rytmi säännöllistyi siten, että luovutan 61 päivän välein. Se on miehillä minimiluovutusväli. Minulla on veren luovutuksen suhteen sellainen sisäinen kello, joka alkaa kilkattaa, kun h-hetki lähestyy.

Makkarakalakeittoa odotellaan

– Voi hyvin sanoa, että Eero on yksi Oulun ahkerimmista verenluovuttajista, ellei jopa ahkerin. Yli kaksisataa kertaa luovuttaneet voi laskea yhden käden sormilla, sanoo SPR Oulun veripalvelutoimiston vastaava hoitaja Hanna Hilli.

– On aivan valtavan hienoa, että tällaisia aktiiveja löytyy, hän jatkaa.

Oikarinen on tullut veripalvelutoimiston henkilökunnan kanssa vuosien aikana hyviksi tutuiksi ja hurtti huumori lentää puolin ja toisin.

– Keittiömestari lupasi viisitoista vuotta sitten tarjota meille makkarakalakeitot, vaan eipä ole vielä näkynyt, hoitaja Virpi Kurtti naureskelee.

– Ja konjakkiahan hän on aina vailla, hän vitsailee.

Oikarinen kertoo pari kertaa jo päässeensäkin konjakin makuun. Veripalvelutoimisto järjestää nimittäin kerran vuodessa juhlat 100, 150, 200, 250 ja 300 kertaa luovuttaneille ja tarjoaa kahvin kanssa pienen konjakin.

– Konjakki on peruja 50-60-luvun taitteesta, jolloin veripalvelu tarjosi konjakin kaikille huonovointisille luovuttajille. Käytännöstä luovuttiin, kun lähes jokainen luovuttaja oli yhtäkkiä huonovointinen. Taisi raittiusseurakin asiasta älähtää, Hilli taustoittaa.

Eero Oikarista harmittaa, että kolmensadan luovutuskerran konjakit jäävät häneltä juomatta mikäli luovutusikärajaa ei nosteta.

– 250 on kuitenkin realistinen, se on minulla tavoitteena, hän sanoo ja kannustaa kaikkia oululaisia kädenojennukseen.

Veripalvelussa hiljainen kevät

SPR Oulun veripalvelutoimistossa on ollut hiljainen kevät. Kun koronatilanne alkuvuodesta huononi, luovuttajien virta hiipui eikä se ole palautunut normaalille tasolle, vaikka epidemiatilanne on parantunut.

– Meillä on Oulun toimistossa tavoitteena ottaa sisään keskiviikkona ja tiistaina 55 luovuttajaa ja perjantaina 50. Nyt näistä tavoitteista jäädään aivan reippaasti, Hanna Hilli harmittelee.

– Jotain positiivistakin olemme kuitenkin huomanneet, ensikertalaisia luovuttajia on ollut tänä keväänä tavallista enemmän.

SPR Oulun veripalvelutoimisto on toiminut koko korona-ajan ajanvarauksella, jotta ruuhkilta vältytään.

– Rauhallisina hetkinä otamme vastaan luovuttajia myös ilman ajanvarausta, joten jos tulee ex-tempore mieleen, että voisi tulla luovuttamaan, kannattaa käydä kysäisemässä, mikä meillä on tilanne.

Oulun veripalvelutoimisto on avoinna keskiviikkona ja torstaina kello 11–18 ja perjantaisin 10–17. Maanantaisin ja tiistaisin veripalvelu jalkautuu maa­kuntiin.

– www.veripalvelu.fi -nettisivuilta voi käydä näppärästi testaamassa, soveltuuko verenluovuttajiksi, varaamaan ajan ja täyttämään terveystietokyselyn, Hilli vinkkaa.