Ajattele ihmisiä, joita kohtasit tänään. Sitä, joka seisoi edessäsi kassajonossa. Tuntematon, mutta silti läsnä – osa arkea.
Entä jos tuo henkilö on paperiton? Ihminen, joka on olemassa, mutta jota ei silti lasketa mukaan. Sellainen, jonka viranomaisten mukaan ei pitäisi olla täällä.
On epäselvää kuinka monta paperitonta ihmistä elää Suomessa. Koska käsitettä ei ole selkeästi määritelty laissa, tilastot ovat epävarmoja. Usein mainittu luku on yli 6 000 henkilöä
Ihmiset ovat tulleet tänne eri syistä ja eri tavoin. Yhteistä heille on, että he odottavat viranomaisten päätöstä, joka voi ratkaista heidän tulevaisuutensa. Jos päätös on kielteinen, et ehkä enää näe heitä kassajonossa. Silloin heidän on palattava siihen maahan, josta he tulivat – riippumatta siitä, onko se turvallista tai onko siellä edes mitään, mihin palata.
Emmaus Suomi on keskustellut tästä asiasta pitkään. Katsomme huolestuneena, kuinka Suomi käsittelee tilannetta – usein tavalla, joka herättää kysymyksiä inhimillisyydestä ja vastuusta.
Haluamme siksi nostaa esiin seuraavat asiat.
Suomella on kapasiteettia ottaa vastaan enemmän apua tarvitsevia. Pakolaiskiintiötä tulisi asteittain nostaa.
Paluu tulee tapahtua turvallisiin olosuhteisiin. On varmistettava, että sekä maa että yksilön tilanne siellä ovat turvallisia.
Turvapaikkaprosessin aikana on annettava tukea. Hakijan tulee saada tarvittavat resurssit, ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille tulee antaa mahdollisuus auttaa.
Humanitaariset syyt on otettava huomioon oleskelulupapäätöksissä.
Emmaus Suomi on järjestö, jonka johtotähtenä on humanismi. Autamme siellä, missä tarve on suurin – yksilö keskiössä. Katsomme huolestuneena yhä kovenevaa retoriikkaa, jossa ihmisten oikeus suojeluun kyseenalaistetaan. Olemme valmiita jatkamaan auttamista – mutta tarvitsemme yhteiskunnan, joka myös haluaa auttaa. Kehotamme päättäjiä näkemään ihmisen tilastojen takana.
Anu Lähde
puheenjohtaja, Emmaus Suomi