Pori Jazzin neljän suuren ulkokonsertin sarjan aloitti svengaava retrosoul, jota torstaina tarjosivat Raphael Saadiq ja Duffy.
Alkuruuaksi auringossa hehkuvalla kentällä tarjoiltiin George Garanianin Big Band ja Richard Galliano Quartet.
Pääruoka on notkea ja maistuva: hyväntuulinen Raphael Saadiq. Kun keltaiseen istuvaan pukuun ja ohueen solmioon sonnustautunut amerikkalainen Raphael Saadiq lopetti tyylikkään keikkansa, alkoi yli 20 000 ihmisen yleisömassa Kirjurinluoto Arenalla odottaa illan jälkiruokaa: tule jo, Duffy.
Yleisö oli valmis valloitettavaksi.
Pakko soittaa kaikki
Illan viimeinen artisti aloitti keikkansa hauskalla visuaalisella jekulla.
Isolle lavalle marssi kaksi siroa blondia aurinkolaseissaan. Moni ehti jo arpomaan, kumpi vaaleista naisista on illan päätähti. Väärin arvattu. Aito Duffy saapui paikalle hetkisen kuluttua pukeutuneena farkkukankaiseen mikrosortsipukuun.
– Miten menee, kujerteli Walesin soultähti suomalaisyleisöään kosiskellen.
Duffy lauloi ammattitaitoisen vahvasti persoonallisella äänellään hyvän bändin säestämänä. Yleisö sai kuulla kaikki hitit: Rockferryn, Warwick Avenuen ja varsinaisen setin viimeisenä kappaleena Mercyn.
Tai mitä muuta kuin tuoreita hittejään Duffy olisi voinutkaan tarjoilla, kun nuori nainen on julkaissut vasta sen yhden albumin, huippumenestyneen Rockferryn. Valinnan voi tällaisessa tapauksessa tehdä vain biisien järjestyksessä.
Eturivin fanipaikat oli kansoittanut hyvin nuori kuuntelijakunta. Yleisö selvästi nautti Duffyn esiintymisestä, muttei varsinaisesti räjähtänyt osoittamaan suosiotaan.
– Kitos, muisti Duffy kuitenkin sanoa.