Se tuttu ja historiaan jälkensä jättänyt Citroën DS oli valmistusaikansa 1955-1975 loistoauto ja monella tapaa teknisesti edellä omaa aikaansa.
Kun Citroën ilmoitti palauttavansa DS:n mallivalikoimaansa, monet odottivat vastaavaa loistoautoa, mutta koko jumalatarmainen idea olikin nyt muuttunut omaksi mallisarjakseen siten, että jokainen
C-perusmalli saa rinnalleen ylellisemmän ja persoonallisemman
DS-mallin.
Markkinoille on toistaiseksi saatu vain DS3, mutta DS4 esitellään vielä syksyn aikana Pariisin autonäyttelyssä.
Sitä seuraa ilmeisesti jo ensi vuoden aikana DS5, jonka ennakkoarveluissa uskotaan vievän mallisarjaa jo hieman maasturien suuntaan.
DS3 on mielenkiintoinen ja osin uusi yhdistelmä massatuotetta ja yksilöllisyyttä. Lähtökohdiltaan se pyrkii olemaan "auto miun maun mukaan", eli se tarjoaa tavallista laajemmat mahdollisuudet auton yksilöimiseen.
Ihan millaista autoa tahansa ei silti saa, mutta vaihtoehtoja löytyy runsaasti.
Lähtökohdaksi voi toki valita yksivärisenkin auton, mutta jos sellainen ei tyydytä, voi katon värin valita neljästä eri vaihto-ehdosta.
Koska kaikkea ei voi kuitenkaan yhdistää kaikkeen, päädytään siihen, että 11 ulkoväriä ja neljä katon väriyhdistelmää antaa ostajalle 38 eri yhdistelmää valittavaksi. Mikäli kaipaa katoon teemakuviota, sellaisen voi valita kahdeksasta tarjolla olevasta vaihtoehdosta.
Lisäksi valinnanvapautta löytyy myös vanteiden ja kojelaudan ja jopa vaihteenvalitsijan nupista.
Uusi DS3 on siis parhaimmillaan varsin monimutkaisen palapelin tulos. Tämän seurauksena auton hintakin on mitä joustavin käsite. Herkuilla on tapana maksaa ja niin tässäkin tapauksessa. Niinpä hinnastosta löytyvä hinta on DS:n tapauksessa mitä suurimmassa määrin ns. hinnat alkaen, hinta.
Testiajossa olleen auton Sport Chic -varustelu edustaa korkeinta varustelutasoa, joten siinä ei paljon ole enää parsimista.
Ajajan kannalta parasta tarjoavat kunnollisen tuen tarjoavat istuimet.
Moottorivaihtoehtoja on neljä, kaksi bensiini- ja kaksi dieselkäyttöistä. Testiajossa oli voimakkaampi bensiini, eli turboahdettu THP 156. Moottoria voi pitää auton kokoon nähden ylimitoitettuna, mutta vastapainoksi saadaan upeaa käytännön suorituskykyä.
Kun vääntökäyrä on suora välillä 1400-4000 rpm, auto kiihtyy nopeasti haluttuun nopeuteen ja pitää sen hyvin kaikilla vaihteilla. Sen seurauksena myös kulutus pysyy kohtuullisissa lukemissa.
Ajo-ominaisuudet ovat mainiot. Ohjaus on nopea ja tarkka. Äänieritys kaipaisi Suomen teillä hieman parannusta.
Sisälle ei kuitenkaan kantaudu mitään erityistä ääntä, vaan tasainen cocktail, jossa päällimmäiset kerrokset muodostuvat maantieajossa renkaiden jyminästä ja ilmanvastuksen aiheuttamasta suhinasta.
Kolmiovisen auton tavaratila ei ole suuri, mutta tarjoaa luokassaan hyvät tilat. Isot ja raskaat sivuovet viestivät laadusta ja turvallisuudesta, mutta takapenkille meno vaatii pientä pujottelua eivätkä takapenkit tilat muutenkaan oikein riitä aikuisille, mutta lapsille hyvinkin.