Don Huonot nöyrtyi mu­sii­kin edessä

Kivuliaasta levytysprosessista ulos kasvanut Don Huonot yhdistää seitsemännellä pitkäsoitollaan silotellun taiderockin ja hiomattoman grungen.

Kivuliaasta levytysprosessista ulos kasvanut Don Huonot yhdistää seitsemännellä pitkäsoitollaan silotellun taiderockin ja hiomattoman grungen. Uusi levy on myös yhtyeen kolmetoista vuotta yhdessä soittaneen helsinkiläisyhtyeen ensimmäinen nimikkopitkäsoitto.

Don Huonot-yhtyeen kitaristi Kie Von Hertzen kertoo, että pitkä ja mutkikas levytysprosessi opetti helsinkiläisyhtyeelle nöyryyttä.

"Toteutimme levyn biisien ehdoilla. Pyrimme musiikkia tehdessämme luomaan kokonaisuudesta rytmisesti jäntevän ja tanssittavan."

Lähes kaksi vuotta kestäneen kypsyttelyn aikana Don Huonot koetti uutta, yksinkertaisempaa työstötapaa, mutta päätyi tilanteen pakosta tekemään levynsä perinteisin metodein

"Meillä on aina ollut kamalasti tavaraa levyllä, ja siksi yritimme etsiä uutta tapaa tehdä musiikkia. Levyn ensimmäinen versio ei kuitenkaan toiminut."

Don Huonot alkoi väsätä uusia lauluja jo syksyllä 2000. Yhtye koki levyn ideointiprosessin aikana kuitenkin muutamia takaiskuja. Rumpali Jussi Chydenius jätti yhtyeen kesällä 2001 siirtyäkseen Rajattomat -lauluyhtyeeseen. Tuottaja Riku Mattila irtautui pitkäksi venyneestä levytysprojektista jo varhaisessa vaiheessa.

Kie kertoo, että yhtye pohti olemassaoloaan moneen otteeseen uutta levyä rakennellessaan.

"Meillä oli ajatus siitä, että kaikki luovat instituutiot - oli kyseessä sitten bändi tai teatteri - on pakko purkaa siinä vaiheessa, kun ne ovat toimineet kymmenen vuotta. "

Simppelin ja rytisevän dogma-levyn sijaan rumpali Antti Lehtisen virkistämä yhtye päätyi tekemään kymmenen laulun verran rujoa, mutta samalla kaunista taiderockia.

Don Huonojen musiikki on uudellakin levyllä selkeän kaksijakoista. Keltainen Satama- ja Lentohiekkaa-balladien vastapainona soi Pyhimys- ja Musiikkia Lehmille -kappaleiden aggressiivinen mäiske.

"Raja itsensä toistamisen ja hyvien puolien hyödyntämisen välillä on häilyvä.

Pelkistettyä todellisuutta

Uutta levyä työstäessään Don Huonot halusi kokeilla uusia metodeja. Soundeihin ja tuottamiseen hurahtamisen sijaan yhtye aikoi aluksi tehdä uudesta levystä karun ja simppelin kokonaisuuden.

Kie nostaa hattua myös vuosikaudet pelkistettyä soundia takoneelle Red Hot Chili Peppersille ja yksinkertaisella ilmaisulla läpilyöneelle The Policelle.

Ajatus ja idea oli syntyisin tanskalaisen elokuvaohjaaja Lars Von Trierin ja tämän kollegoiden ohjaamista rujoista dogma-elokuvista.

"Musiikintekijöille tyypillisin nykyajan sairaus on mennä studioon, käyttää satoja studioraitoja musiikista piittaamatta ja mällätä teknologian tuomilla mahdollisuuksilla."

Kie tunnustaa kuitenkin, ettei Don Huonot ollut tarpeeksi valmis kokeilemaan rujoa ja pelkistettyä ilmaisua.

"Yritimme tehdä musiikkia uudella tavalla, mutta se ei onnistunut, koska Antti tuli yhtyeeseen sen verran myöhäisessä vaiheessa, ettemme ehtineet löytää toisiamme soittajina."

Uuden polven kitarasankari

Kie on yksi suomalaisen uuden polven kitarasankareita. Solmukkaalla soitollaan Don Huonot -yhtyeen musiikkiin persoonallisia sävyjä loihtinut kitaristi tunnustaa seuraavansa uutta musiikkia ja ammentavansa ideoita siitä, vaikka samalla tuskasteleekin rönsyilevän musiikkibisneksen valtavuutta.

"Vaikka en aktiivisesti etsikään uutta musaa, haistelen aina uusia tuulia. Massive Attack, Faithless ja Björk ovat kolisseet minulle. Mutta samalla etsin inspiraatiota musiikkiin myös luonnossa liikkuessani ja hiljaisuudesta nauttiessani. "

Valkoisen bluesin kuninkaan Johnny Winterin riffien kautta soittamisesta innostunut Kie tunnustaa tärkeimmiksi esikuvikseen bändejä aina The Policesta Deep Purpleen ja Yesiin.

Kien moderni, Robert Frippille ja Andy Summersille kumartava kitarointi on se elementti, joka manipuloi Don Huonojen musiikkia ehkä eniten.

Elämää
suurempi bändi

Vaikka Kie on Don Huonot-yhtyeessä kitaroinnin ohella väsynyt erikoisen soololevyn veljiensä Mikon ja Jonnen kanssa, hän ei pidä itseään sessiokitaristina.Hän uskoo, että yhtye voi hänen tapauksessaan olla myös elämää suurempi instituutio.

"Olen jollain tavalla idealisti. Ajatus bändistä elämää suurempana yksikkönä on sellainen asia, mihin uskon. Siksi haluankin panostaa uraani Don Huonojen kitaristina täysillä. Pidän itseäni superbändikitaristina, en sessiomuusikkona."

Kie tunnustaa, että juuri nuorena omaksuttu ja kuultu musiikki vaikuttaa pohjalla. Muusikkona hän etsiikin musiikkiin alati uusia lähestymistapoja.

"Musiikki on voimakas juttu. Se menee syvälle. Ei kukaan pysty määrittelemään, mihin se loppujen lopuksi ihmisen mielessä osuu."