Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Oulun Musiikkivideofestivaalit 24.8. Whitney: Can I Be Me
Nuo pienen Studion 30 istumapaikkaa eivät tuntuneet riittävän, kun kiinnostuneita katsojia – ja Whitney Houstonin tapauksessa varmasti myös kuulijoita – saapui paikalle aivan salin täydeltä. Katsojat palkittiin heti alkuun, kun dokumenttielokuva Whitney: Can I be me alkoi livetaltioinnilla kappaleesta I will always love you. Harvemmin näkee dokumenttielokuvaa, joka saa heti ensisekunneilla ja -minuuteilla katsojat pyyhkimään silmäkulmiaan.
Whitney: Can I be me -dokumenttielokuva ei kuitenkaan ollut läpileikkaus Whitney Houstonin musiikkituotannosta tai lukuisista listahiteistä, vaan se kuvasi musiikkibisneksen ja tähteyden takana elävän traagisen hahmon.
Tähden laulua kuultiin alun livetaltioinnin jälkeen vain osittain taustalla tai lyhyinä näytteinä. Suurimmaksi osaksi dokumenttielokuva nojasi henkilöhaastatteluihin, joissa Whitney Houstonin uran kannalta merkittävät henkilöt rakensivat kuvan supertähdestä nimenomaan lavan takana, kotiseinien sisällä ja nuoruudessa ennen menestystä.
Lavalla oli kyse todellisesta supertähdestä, diivasta ja mahtavasta äänestä, mutta kaiken takana oli kuitenkin vain epävarma ja miellyttämisenhaluinen laulaja. Vaikka Whitney Houston lauloi debyyttialbumillaan ilmestyneessä listahitissä Greatest love of all ”I decided long ago, never to walk in anyone's shadows”, hänet kuitenkin markkinoitiin ja lanseerattiin jo nuorena mukaan musiikkiteollisuuteen hänen vaikuttavien sukulaissuhteidensa myötä.
Nuori laulaja laitettiin astelemaan menestykseen serkkunsa Dionna Warwickin, perhetuttunsa Aretha Franklinin sekä taustalaulajana ja sen jälkeen soolourallaan menestyneen äiti Cissy Houstonin jälkeen. Debyyttialbumin menestys oli lopulta huima, mutta se loi samalla myös paineet uran jatkolle. Ensimmäistä kertaa yleisön buuatessa maailmantähti Whitney Houston kysyi lavan takana epävarmana ja hätääntyneenä: ”Miksi he buuasivat? Enkö minä voisi olla vain minä?”.
Voisi ajatella, että Whitney Houstonin kaltaisen äänen ja lavakarisman omaavan laulajan ei tarvitsisi astella parrasvaloihin kenenkään varjossa tai kumarrellen ketään, mutta tässä kohtaa musiikkimaailma osoitti taas julmuutensa ja ankaruutensa.
Ehkä tuo itse ”The Voice” kadotti musiikkibisneksen puristuksessa lopulta oman sisäisen äänensä. Haastatteluissa kiertelevänä ja salamyhkäisenä tunnettu Whitney Houston alkoi henkilökohtaisella tasolla omassa elämässään elää vältellen kysymyksiä sekä etsimättä vastauksia ongelmiinsa. Tai voi olla, että ahneena ja tunteettomana tunnettu musiikkimaailma valtasi hänen henkilökohtaisenkin elämänsä.
Hän sai alkuun uran, jonka hänen äitinsä oli aina halunnut. Hän elätti menestyksen myötä perheensä, ja hänen isänsä vaati vielä kuolinvuoteellaankin rahallisia korvauksia. Hän valitsi aviomiehen, joka kadehti vaimonsa menestystä ja osoitti avioliiton loppupuolella väheksyvää ja halveksuvaa käytöstä tätä kohtaan.
On varmasti musertavaa huomata, että lähimmäisesi, joiden kuuluisi nähdä sinut perheenjäsenenä, tyttärenä tai vaimona, kokevat sinut musiikkimaailmaan lanseerattuna tuotteena ja rahanlähteenä aivan musiikkibisneksen tapaan.
Usein kuulee kadehtivien haikailevan, että voisivat antaa melkein mitä vain saadakseen tuollaisen äänen. Dokumenttielokuva Whitney: Can I be me paljasti, kuinka raadollisen paljon itse Whitney Houston maksoi äänestään ja menestyksestään.