Juttu on julkaistu Kalevassa 5.6.2010.
Elämää suuremmaksi elokuvamieheksi julistettu Peter von Bagh on Ylen Teema-kanavan kesäkasvo. Dokumenttisarjat avaava henkilökuva paljastaa itsestäänselvyyden: Petteri ei aio vastanrintaansa lopettaa. Elokuvakulttuuri rappeutuu, eikä kulttuuripersoona aio sitä hyväksyä.
Teema esittää sarjan von Baghin omia ja hänen valitsemiaan dokumentteja. Varsin kansainvälisten klassikkodokumenttien sarja hakee vertaistaan. Kliseisellä tuulella oleva voisi puhua kulttuuriteosta.
Mutta Peter von Bagh ei vain palvele. Hän myös taistelee. Jos vaikuttajan kiistanalaisen puolen haluaisi tiivistää yhdellä lauseella, se menisi näin: kaikki on mennyttä.
Von Bagh on parantumaton seitsemännen taiteen romantikko ja samalla kauhukuvia maalaileva apokalyptikko, jonka mielestä elokuvabisnes, sivistymättömät ohjaajat, kulttuuripolitiikka, tiedotusvälineet, arkistoväki, elokuvatutkijat ja onnettomat kriitikot ovat yhdessä tuhonneet elokuvan.
Henkilökuvassa Suomalainen elokuvaohjaaja von Bagh jyrisee: valinnanvaraa ei enää ole, ei vaikka meillä on dvd:t ja muut vehkeet. Suru elokuvan ja siihen kohdistuvan sivistyksen vuosisadan päättymisestä on melkein käsin kosketeltava.
Peter von Bagh jos joku sen tietää. Hän on Filmihullun päätoimittaja ja Sodankylän elokuvajuhlien perustajia. Hän on kirjoittanut 32 kirjaa ja toimii Bolognan elokuvajuhlien taiteellisena johtajana. Ja jos suurelta yleisöltä kysytään, hän on ennen kaikkea käsitteen ”elämää suuremmat elokuvat” isä.
Peter von Bagh tekee ja tuumailee toisin myös dokumentaristina. Hän ei ole kyllästynyt puhuviin päihin, jos niillä vain on aidot ja poikkeukselliset kasvot. ”Ihmiskasvojen pitää elää.”
Asiantuntijoita von Bagh ei haastattele. Hän haluaa ihmisten kertovan omista kokemuksistaan.
Fiktiossa ollaan Peter von Baghin mukaan kuin leikkikehässä, mutta ”dokumentissa ollaan tosissaan”.
Elokuva on von Baghille elävää muistia. Se tallentaa historiaa tavalla, joka ei muulla välineellä ole mahdollista.
On Peter von Baghin messuamisesta sitten mitä mieltä tahansa, ei voi olla kunnioittamatta hänen huoltaan elokuvallisen sivistyksen kadosta. Hänen mukaansa ei ole toivoakaan, että meillä enää tehtäisiin laadukasta uutta elokuvaa.
Nuoret tekijät eivät ole nähneet taiteenlajin perusteoksia.
Siksi Aki Kaurismäelle ei löydy vastusta. Kaurismäki on samanlainen itseoppinut elokuvakerhojen kasvatti kuin von Bagh. Hän tuntee perinteet ja osaa luoda niiden pohjalta uutta.
Lapsuudelle Oulussa von Bagh on yhä kiitollinen. Silloin elettiin pienessä kaupungissa niukkuuden oloissa.
Kulttuurikaupunkina Oulu tosin oli tuolloin vielä jähmeä. Sieltä ja läheisten ihmissuhteiden kautta sai kuitenkin alkunsa elokuvamiehen ura, joka hakee Suomen oloissa ja ehkä jopa koko maailmassa vertaistaan.
