Jos mielipidemittaukset muuttu-vat vaalitulokseksi, Ruotsin poliittisen elämän perustukset vapisevat sunnuntaina. Mahdollisuuksien rajoissa on jopa historiallisen blokkirajan murentuminen.
Ruotsi käy sunnuntaina vaaleihin, joiden tulokset todennäköisesti ravistelevat sen poliittisia perinteitä voimakkaammin kuin mitkään muut vaalit vuosikymmeniin.
Ennennäkemättömän jännitteen on synnyttänyt konservatiivipopulistisen ruotsidemokraattien nousu. Puolue kamppailee toiseksi suurimman puolueen paikasta porvariblokin pääpuolueen maltillisen kokoomuksen eli moderaattien kanssa. Kummallekin on mitattu vajaan viidenneksen kannatusta.
Suurimman puolueen paikan pitänee edelleen sosiaalidemokraatit. Puolueesta tullee kuitenkin myös vaalien suurin häviäjä.
Tuoreetmittaukset ovat luvanneet vanhalle valtionhoitajapuolueelle 24–25 prosentin kannatusta. Se olisi kaikkien aikojen heikoin tulos valtiopäivävaaleissa.
Jos ennusteet toteutuvat, enemmistöhallituksen luonti on äärimmäisen työlästä. Vaikeusasteen vetää pilviin se, että sen enempää perinteisten porvaripuolueiden allianssi kuin vasemmistokaan tuskin saa enemmistöä taakseen.
Samaan aikaan kumpikaan blokki ei mistään hinnasta halua hallitukseen ruotsidemokraattien kanssa. Muut kammoksuvat näiden linjauksia erityisesti maahanmuutto- ja EU-politiikassa.
Vahvimmat inhoreaktiot aiheuttaa kuitenkin ruotsidemokraattien tausta. Puolueen alkutaipaleella mukana oli uusnatseja, joita sittemmin on siivottu puolueesta ulos. Puolueen nykyinen johtaja Jimmie Åkesson on ilmoittanut, että puolueessa vallitsee nollatoleranssi rasismia ja ääriajattelua kohtaan.
Muissa puolueissa lupaukseen ei luoteta. Esimerkiksi demaripääministeri Stefan Löfven kutsuu ruotsidemokraatteja edelleen rasistiseksi puolueeksi.
Jos ruotsidemokraatit kokoavat läheskään viidenneksen äänistä, pakka on pöydällä pahasti sekaisin.
Vaihtoehtoja on silloin kolme: ensinnäkin vähemmistöhallitus, jonka muodostavat joko vasemmisto tai perinteinen oikeisto. Tällainen hutera koalitio ei pystyisi viemään läpi isoja yhteiskunnallisia uudistuksia.
Toinen vaihtoehto on perinteisen blokkirajan ylittävä koalitio, jonka runkona olisivat demarit ja kokoomus, jatkona muutama pienempi puolue. Tätä perinteet murtavaa vaihtoehtoa on jo väläyttänyt demarien Löfven. Porvarileirissä esitys on nähty lähinnä juonena, jolla Löfven yrittää istuttaa itsensä pääministeriksi vaalitappion jälkeenkin.
Kolmas vaihtoehto on muodostaa hallitus porvariallianssin ja ruotsidemokraattien kesken. Vaihtoehto on ruotsidemokraatteihin kohdistuvan torjunnan takia lähinnä teoreettinen.
Tuota askelta ei haluta ottaa, vaikka hallitusvastuu todennäköisesti taittaisi oikeistopopulistien nousun kuten Suomessa kävi. Dogmiksi muuttuneesta torjuntaopista ei rohjeta irtautua.
Mahdollista on nyt, että ruotsidemokraatit saavat otetta hallitusvallasta hallituksen ulkopuolelta. Jos hallitus syntyy porvariallianssista, se voisi joutua ajoittain turvautumaan ruotsidemokraattien tukeen – ja maksamaan siitä jonkin hinnan.