Tietäisitpä poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan. Näin tiedetään Ruotsin valtakunnan kanslerin Oxenstiernan (1583–1654) evästäneen poikaansa, joka oli lähdössä rauhanneuvotteluihin 30-vuotisen sodan päättäneeseen Westfalenin rauhankokoukseen vuonna 1648.
Tänään 377 vuotta myöhemmin historia toistaa itseään. Ja Oxenstiernan viisaus on toteutumassa mitä karmeimmalla tavalla.
Voimansa tunnossa superjohtajaksi itsensä luokitteleva on ilmeisesti sekoittanut kaksi tärkeää sanaa: integroida (yhdistää) ja internoida (eristää). Millään muulla tavalla ei voi järkisyillä ymmärtää tyrmistyttäviä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on palkita röyhkeä hyökkääjä integroimalla/palkitsemalla se ruhtinaallisesti.
Kahden sanan sekoittaminen toisiinsa ei olisi ainoa esimerkki kyseisen johtajan sekoilusta. Perustelihan hän taannoin kiireitään sillä, että omien sanojensa mukaan hän oli lähdössä Venäjälle Alaskaan virkaveljeään tapaamaan. Diilien tekemisten huumassa "suuri valtiomies" ei ole tullut huomanneeksi, että hänen maansa osti Alaskan Venäjältä jo vuonna 1867.
On arvailtu järjellisiä syitä siihen, miksi diilintekijällä on nyt niin tulenpalava kiire tarjota Ukrainaa kultalautasella hyökkäyssodan aloittajalle. Syinä ovat ainakin henkilökohtaiset ja sisäpoliittiset syyt.
Jäljet pelottavat, sanoi jo Aisopoksen (620–564 eKr) eläinsadun kettu leijonalle. Vähän satua muunnellen nyt leijona ja kettu aikovat keskenään raadella uhrinsa. Ja kansainvälinen yhteisö katselee voimattomana sivusta.
Benjam Myllyselkä
Muhos