Diag­noo­sit­ta ei jää Nalle Puhkaan – podcast ih­met­te­lee miten diag­noo­seis­ta on tullut it­se­ym­mär­ryk­sen vä­li­nei­tä

Ennen moni olisi tehnyt mitä vain, ettei saa leimaa, mutta nyt diagnooseista iloitaan. Niitä tarvitaan byrokratian koneiston hampaissa. Ne merkityksellistävät tuntemaamme kärsimystä ja auttavat ymmärtämään.

Jani Tanskanen pohtii, mistä diagnoosien leviämisessä arkikieleen, taiteeseen, viihteeseen ja nykykulttuuriin on kyse.
Jani Tanskanen pohtii, mistä diagnoosien leviämisessä arkikieleen, taiteeseen, viihteeseen ja nykykulttuuriin on kyse.

Diagnoosit keskuudessamme

Ennen moni olisi tehnyt mitä vain, ettei saa leimaa, mutta nyt diagnooseista iloitaan. Niitä tarvitaan byrokratian koneiston hampaissa. Ne merkityksellistävät tuntemaamme kärsimystä ja auttavat ymmärtämään.

Samalla diagnoosi ulkoistaa ongelman; ei olekaan kysymys tästä henkilöstä, vaan mielenterveyden häiriöstä, joka saa toimimaan noin. Moni tuntee vapautusta, kun epämääräinen paha olo saa nimen.

Toimittaja ja väitöskirjatutkija Jani Tanskasen uusi neliosainen radio- ja podcastsarja pohtii, miten diagnooseista on tullut itseymmärryksen välineitä ja miksi niitä viljellään niin tiuhaan kulttuurissa ja mediassa.

Buumi masennuskirjoista

Oman aikamme psykiatrisia diagnooseja sovitetaan surutta kuvitteellisille ja historiallisille henkilöille, samoin kuin suurvaltajohtajille. Diagnoositta ei jäädä edes Nalle Puh

Ote on kulttuurintutkijan. Ohjelmassa on paljon esimerkkejä kirjallisuudesta ja tutkimuksesta. Tanskanen käsittelee asiaa laajasti ja oivaltavasti. Ensimmäinen osa on lennokaskin, toinen osa teoreettisempi.

Runoudessa on käsitelty paljon mielenterveysongelmia. Muutenkin kotimaisessa kirjallisuudessa on meneillään buumi: masennuksesta ja muista mielen sairauksista on julkaistu valtavasti omaelämäkerrallisia teoksia.

Tanskanen pohtii, onko kyse minä-keskeisyydestä, sairauksien yleistymisestä, tunnustamisen tarpeesta vai julkisuuden muuttumisesta?

Yle Radio 1 tiistai 10.3. klo 17.10 ja Areena