Kriitikko Pekka Eronen perustelee, miksi juuri tämä tv-elokuva kannattaa katsoa.
Twin Peaks – tuli kulje kanssani
Ainoan poikkeusluvan saisi David Lynch. Vuonna 1946 syntynyt amerikkalainen ohjaaja ja kuvataiteilija on koko uransa keskittynyt viemään katsojiaan sulkeutuvien silmäluomien taakse. Sinne, missä maailma kuiskii salaisuuksia ja kutsumattomat vieraat kulkevat.
Twin Peaks – tuli kulje kanssani on vahvasti sitä maata. Houreinen elokuva sijoittuu aikaan ennen 1990-luvun alun kulttisarjaa, jossa tutkittiin Laura Palmer -nimisen lukiolaistytön kuolemaa.
Laura (Sheryl Lee) on vielä hengissä, mutta teiniprostituoitu nimeltä Teresa on murhattu. Laulaja Chris Isaak ja Kiefer Sutherland esittävät FBI-agentteja, jotka saapuvat tapahtumia selvittämään.
Paitsi että ne eivät tietenkään selviä – oikeasti. ”Me elämme unen sisällä”, sanoo sarjasta tuttu pieni mies (Michael J. Anderson), ja valveen tuolta puolen ovat Lynchin elokuvankin vastaukset. Angelo Badalamentin salamyhkäiset sävelet selittävät yhtä paljon kuin sanat ja hypnoottiset kuvatkin.
Ennakoi Twin Peaksin paluuta
Elokuvan ensi-illan aikoihin se saattoi ärsyttää sarjan vannoutunutta fania.
Tänään Twin Peaks – tuli kulje kanssani on helpompi katsoa omana, synkkänä palasenaan painajaista. Samalla se ennakoi paluuta, jonka Twin Peaks teki pari vuotta sitten.
Ja aika on valanut sille uusia kerroksia. Nykyään säpsätää väkisinkin, kun ”kateissa ollut” David Bowie kävelee vaaleassa puvussa kuvaan. Ja katoaa taas.
Ennen elokuvaa esitetään The Art Life, kiehtova ja kohteensa näköinen dokumentti David Lynchin tiestä taiteilijaksi. (USA 1992)
Yle Teema & Fem lauantai 23.11. klo 21.41