Dave Lindholm & Jake's Blues Band esiintyvät tänään keskiviikkona Foxiassa Oulussa.
Bluesin kameleontti Dave Lindholm on kolmenkymmenen vuoden aikana vääntänyt kitarastaan psykeedelisiä balladeja ja tahdikasta modernia rockia.
Oulussa Lindholm esiintyy tänään Jake's Blues Bandin kanssa.
Jimi Hendrixiä ja muiden rockin peruspilareiden rockia tiluttelevaan toijalalaisyhtyeeseen kitaristilegenda törmäsi puolivahingossa.
"Jake's Blues Bandin kanssa ajauduin yhteen jamien kautta."
Kolmikymppisistä rock-karjuista koostuva maanläheinen bluespumppu puskee Lindholmin kanssa yhteiskeikkaa lähes koko lokakuun ajan.
"Soitan yhtyeen kanssa biisejä rockin kaikilta vuosikymmeniltä."
Rock syyslomalla
Lindholm on se suomalainen muusikko, jolta voi tuskailematta kysyä rockin nykytilaa. Helsinkiläisessä Ferris Wheel -yhtyeessä jo 1970 kitaroinut Lindholm on omien projektiensa ohella soittanut niin Arto Sotavallan yhtyeessä kuin Sleepy Sleepersissäkin.
"Rock on syyslomalla", Lindholm vitsailee. Hän on mielissään uusien soittotaidolla pullistelevien ja retrohenkisten bändien noususta.
Hämmästyttävän tarkasti rockin uusimpiakin ilmiöitä tutkaileva kitaran ammattilainen pilkkii esiin Kings Of Leonin ja The Darknessin kaltaisia uusia yhtyeitä. Suomalaisista bändeistä hän nostaa hattua Negativelle ja The Flaming Sideburnsille.
"Parhaat soittajat tulevat hevi- ja rockabillypiireistä, koska niissä porukoissa ei vouhoteta syntesoijilla. Kyllä konemusiikkikin toimii, jos se tehdään hyvin Depeche Moden, Pet Shop Boysin tai esimerkiksi liian harvoin muistetun Roxy Musicin Avalon-levyn tyyliin."
Rutkasti levyjä julkaissut Lindholm kertoo, että nykyisellään hän tekee töitä kiertuepohjalta.
"Musiikki on mulle työ ja musiikin työstäminen on mulle nyt helppoa. Mulla on kädet on täynnä jopa silloin, kun en käy keikoilla. Luovia taukoja on, vaikka en tekisikään mitään."
Vaikka Lindholmin juuret ovat pitkälti folk-perinteessä, voi hänestä puhua miehenä, joka jo ensimmäisissä lauluissaan toi suomalaiseen rockiin ja rocklyriikkaan Beatles-tyyppisenä kuplivan psykedelian.
Lindholm on koko uransa ajan ollut tarkkanäköinen rockrunoilija ja kaupunkikulttuurin tulkki. Hassuja tarinoita ja yllättäviä kielikuvia pulppuavat laulut kuulostavat aina ajattomilta ja intiimeiltä.
Rock-guru Isokynä Lindholmina 1972 aloittaneesta kitaristista tuli jo vuonna 1975, kun Rock'n'Roll Band levytti kappaleen I 'm Gonna Roll.
Rytistelyryhmä, jossa Lindholmin lisäksi soittivat Pave Maijanen ja Affe Forsman, kantoi Rauli Badding Somerjoen ja Hurriganesin rinnalla oman jämäkän kortensa kurttuotsaisena Suomessakin leijuneen progekultin vastapainoksi.
"I 'm Gonna Roll on hyvä laulu, mutta muuten 1970-luvun rockin menestyksen voi laskea Hurriganesien harteille."
Lindholm on onnistunut kerta toisensa jälkeen yllättämään niin ostavan yleisön kuin aikakautensa kriitikot. Vuoden 1979 pehmeänä hyrräävän ja pianovoittoisen Vanha ja uusi romanssi -levyn jälkeen Lindholm perusti nyt jo edesmenneen basisti Ari Vaahteran ja rumpali Zape Leppäsen kanssa Talking Heads -tyylisen Bluesoundsin.
Modernia bluesia soittanut voimakolmikko intoutui Vaahteran innoittamana tuottamaan niin koleana nakuttavaa bluesrockia kuin omituisia kirjainleikkejäkin.
Muusikkojen satama
Helsingissä uransa alkuajat vaikuttaneen ja 1980-luvun alussa Tampereelle muuttaneen laulajan levyillä on vieraillut kolmenkymmenen vuoden aikana suomalaisten muusikkojen ja taiteilijoiden kermaa aina basistiguru Pekka Pohjolasta oopperalaulaja Johanna Rusaseen.
1997 Lindholm kiersi Suomea Andy McCoyn ja Pelle Miljoonan kanssa. Viime vuonna hän lyöttäytyi kiertueelle Remu Aaltosen ja Juice Leskisen kanssa.
"Trioesiintymiset ovat olleet hyviä juttuja."
Kun tapaan Lindholmin lokakuisena iltapäivänä teatteriopiskelijoiden suosimassa tamperelaiskuppilassa, valmistautuu amerikkalaisen folkin messias Bob Dylan parisataa kilometriä etelämpänä Helsingin keikalleen.
Dylanin Lindholm tunnustaa yhdeksi suureksi idolikseen. Kun tivaan häneltä, miksi hän ei ole esikuvansa ja innoittajansa keikalla, hän murjaisee, että sellaista on elämä, ja tuskailee samalla, kuinka megakonserteista on viimeisten vuosien aikana tullut isoja tivoleita.
Samaan hengenvetoon Lindholm muistaa ylistää amerikkalaiskitaristi Jeff Beckiä sekä Fleetwood Macin ilmavan kitarasoundin luonutta Peter Greeniä.
"Peter Green on ollut mulle aina tärkeä. Jeff Beck on myös esikuvallinen artisti. Se ei koskaan soita niin kuin ennen, ja aina se jaksaa uusiutua."